Ensiesittelyssä: Keittiösuunnitelma 1.0

Pitääkö se todella paikkaansa? Onko meillä olemassa kuvat ensimmäisestä todellisesta suunnitelmasta? KYLLÄ!

Tunne on samalla juhlahumuinen, mutta myös semisti epätodellinen, sillä kuka olisi uskonut että keittiön suunnittelu voisi olla näin yksinkertaista ja helppoa? En ainakaan minä, ja olinkin varustautunut myötähäpeä- ja pettymysvalmiudella, mutta kuitenkin erikoistoiveikkuudella, kun torstaina mentiin liikkeeseen katsomaan Hennan aikaansaannoksia.

No vielä mitä! Aivan turhaa oli tämä kaikki, sillä Henna oli suunnitellut parilla variaatiolla meille maailman hienoimman keittiön! Monttu auki sai Tea tuijottaa tietokoneen näytöllä pyöriviä toinen toistaan parempia ehdotuksia, ja pienellä hienosäädöllä päädyimme alla olevaan malliin.

  

Keittiön hahmottamisessa eniten päänvaivaa ja vahvoja mielipide-eroja herätti jääkaapin ja pakastimen paikka. Seinätila kävi niiden kanssa liian ahtaaksi ja alettiin miettiä vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Mallikuvien perusteella päädyttiin siihen, että paras paikka on liittää j&p saarekkeen jatkoksi, ja siinähän ne sitten pönöttävät. 

En aluksi meinannut hyväksyä tätä laisinkaan, mutta kun kaappien ympärille vedettiin tasoa ja taustalevyn värit laitettiin vielä mätsäämään ala- ja yläkaappien kanssa, oli vaikeampi sanoa ei.

Jakaahan se tilaa edelleen, mutta toisaalta parempi näin, kuin että takaseinältä olisi taivutettu niemeke ja rakennettu sille täyskorkea väliseinä olohuoneeseen.

Voi että miten nätti olenkaan!

Avohyllyjen taustalevyt ovat pähkinää, ja alkuperäisen suunnitelman mukainen saarekkeen tammitaso on ehkä vaihtumassa myös pähkinäksi. Katsotaan nyt miten suuri on hintaero tammella ja pähkinällä (no ihan järkyttävä tietty). Seinän puoleinen taso on mustaa massiivilaminaattia (jos on termit hallussa), ovet tulevat huurrettuina ja vetiminä on sirot ja huomaamattomat listavetimet.

Olemme kaikki niin kovin onnellisia, eihän tähän tarvi tehdä enää mitään muutoksia! Kaikki panikointi täydellisesti keittiöstä on ollut turhaa kun on näin ammattitaitoinen ystävä hoitamassa piirtämisen <3

Hirmu jännää nähdä keittiön lisäksi myös koko tila oikeissa mittasuhteissa! Noin pitkä matka siitä keittiöstä sitten on tonne olohuoneen ikkunoille! JEE!

Tervetuloa pakkaset

Todiste siitä ettei täs miehiä mihinkään tarvita:

No siellä on talon pohjat viimesen päälle styroxin peitossa ja valmiina pönöttämään valkeassa lämpöpuvussaan läpi jäätävimpienkin kuukausien. Pakersin tämän kanssa yksin maanantain ja tiistain, mutta tänään serkku riensi onneksi raksaseuraksi. Saatiin tasattua loppuun pohja ja ladottua viimeisetkin neliöt umpeen, kaksi kerrosta vitosen styroxia siis. Luonnollisesti päästiin myös lapioimaan ainakin kaksi kuutiota (liioitteluako? :D) ylimääräsoraa sokkelin ulkopuolelle. Ei ole salaisuus että allekirjoittanut oli silloinkin lasertikun päässä kun soraa kaivinkoneella sokkelin sisälle nostettiin....

....pitäisi irtisanoutua mittahommista... 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Eipä tarvi tänään(kään) salille.

Ydintalvi, bring it on!

Etuterassin venähdys

Käpälämäelle on tulossa terassit molemmille puolille taloa. Etupihan terassi on kaksi 2,5 metriä syvä ja koko talon levyinen, ja keskivaiheille terassin oven kohtaan tulee vielä muutaman metrin pidempi niemeke terassiryhmälle ja grillille sun muulle. Tiedossa siis rallilautahelvetti kesälle 2016 (salaisesti haaveilen lehtikuusihelvetistä). Takapihan terde onkin onneksi vähän maltillisempi.

Sarjassamme Enpä Olis Arvannut jatketaan sujuvasti terassiteemalla. Mun käsitys terassin tekemisestä on se, että valmiille nurtsille nakataan parit harkot tai betonilaatat ja simsalabim, niiden päälle voi nostaa terassin. Mutta eeeeeeeeeiii... Tämän mittakaavan terde vaatii kuopat, muotit, valut, raudat, pilarit ja routastyroxit. Jos vain tämän olisin tiennyt, niin oisin pyrkinyt pitämään terassin koon mininä maxin sijaan. Puhutaan täysmittaisesta työmaasta, eikä pienestä terdepuuhastelusta.

Kun kaivinkonemies Matts oli tontilla viimeksi, kaivettiin talon etu- ja takapuolelle montut terassien anturavaluja varten. Kun allekirjoittanut toimi Mattsin apumiehenä mittanauhan kanssa, ei todennäköisyys ole onnistumisen puolella. Kaivuupäivän positiiviset muistot haihtuivatkin nopeasti viikonloppuna, kun tuli aika asetella muotit korkoon ja hulauttaa betonit paikoilleen.

Jos piirrustuksiin on merkitty terassin syvyydeksi 2 metriä, ei luulisi olevan hankala ymmärtää, että se anturamonttu pitää kaivaa sen kahden metrin sisään. Jotenkin tää oli kuitenkin liian vaativa homma hahmottaa ja lopputuloksena oli kuopan alkaminen paikoin jopa 2,5 metriä ulkoseinästä. Kuten kuvasta näkyy, yritettiin tilannetta korjata kaivamalla lätkättyä ja semijäistä maata syvemmäksi taloon päin, mutta lopulta anturat saivat istahtaa 240 sentin päähän seinästä.

Terassista tulee nyt siis ihan järjettömän kokoinen.

Valuihin käytettiin kuivabetonia, jota upposi keskimäärin kolme säkkiä muottia kohden. Käsipelillä vispattiin siis aurinkoisena sunnuntaina nelisenkymmentä säkillistä betonia. Märkään betoniin pökättiin tartuntaraudat anturoiden päälle valettaville pilareille, ja lopuksi valut suojattiin pakkaselta styroxein.

Siellä ne nyt pönöttää. Käpälämäen megaterassin anturat. Success!

Tuskaa takasta

Käytiin jokin aika sitten takkaliikkeessä tutustumassa ajan henkeen ja ihmettelemässä, että mikäs meininki niiden tulisijojen kanssa oikein on. Alunperin oli mielessä kaksiluukkuinen tilanjakaja, tai sitten ihan perus seinämalli isolla luukulla. Piirustuksia tarkasteltuamme kävi aika selväksi, että tilanjakaja ei oikein istu, ja ollaankin keskitytty etsimään seinälle sopivaa mallia. 

kuvat Linnatuli/Nordpeis

Niitähän löytyy! Kun mä nämä näin niin unohdin samantien kaiken muun! Linnatulen ja Nordpeisin pyöreälinjaiset tulisijat ja leveät, kaartuvat luukut ovat hurmanneet mut täysin, eikä mua enää kiinnosta onko se takka puhaltava tai onko siinä korvausilmasysteemi, kunhan se on pyöreä ja suloinen!
Aino on puolipyöreänä selkeä seinämalli, mutta Wilman tai Rondan voisi tilanjakajan tavoin asettaa vaikka keskelle kämppää tai ikkunaseinälle (juuri se asettaminen onkin muodostunut todelliseksi ongelmaksi, ks. alla).  Rondasta harmillisesti uupuu tuhkaluukku, joten se tuskin kärkikahinoihin mahtuu... Vaikka muuten onkin niiiiiiiiin söpö!

No mutta mites se takan paikka? Voin kertoa.

En olisi ihan heti uskonut, että takan paikasta tulee tällainen show: on aluksi rauhallisesti mallattu pohjakuvaan, sitten yritetty mittoa ties mille seinälle, seuraavaksi hermostuksissa siirrelty seinälinjoja, siirretty ne takaisin ja jo totaalisesti pinna kireänä, suu viivana, piirretty kokonaan uusia väliseiniä, poistettu ikkunoita ja lopulta luovutettu ja siirretty ovea...
Mutta ei, eeeeei eieeiei,  takkahan ei missään tapauksessa edes yritä sopia yhtään minnekään.

Kuvassa raksein merkattu mahdolliset takanpaikat (yhden vois toki piirtää myös tienposkeen, roskikseen), merkkaamatta jätetty saarekkeen jatkoksi siirretyt jääkaappi ja pakastin.

Olen menettänyt hermoni nykyiseen pohjakuvaan lukemattomia kertoja viikonlopun aikana, ja välillä tuntuu siltä, että pitäiskö se vain raakasti piirtää uudestaan koko roska. Mun on annettu ymmärtää että se ei ole vaihtoehto, joten tyydyn tuijottamaan vihaisesti oikean ylänurkan vihamakkaria ja olohuoneen seinille liukuvia jättimäisiä ovia. Ajatus vihamakkarin olohuoneen nurkassa sijaitsevasta ovesta ylipäänsä on alkanut jo raivostuttamaan (äärettömän epäkäytännöllinen köpöpaikka), ja tv-tason taakse liukuva vaneriovi (vaneriovien ei kuulu liukua minkään TAAKSE) saa ohimot tykyttämään.

Eihän tää nyt voi olla näin vaikeaa? Stressaanksmä? Mutta mitä jos tää onkin ihan huono koko pohja ja oon tuijotellut sitä puoli vuotta ruusunpunaisten linssien läpi tajuamatta sen surkeutta? Mistä tietää että kuva on hyvä? Että onko se ovi väärässä paikassa? Että voiko takka olla selän takana? Entä onko millään mitään väliä enää siinä vaiheessa kun siinä talossa lopulta asuu? Antaako ne virheet itselleen anteeksi, vai pistävätkö ne aina silmään ja harmittavat talon myyntiin asti? Ja herranpieksut, MITÄ JOS SITÄ TALOA EI KUKAAN HALUA OSTAA KUN SIELLÄ ON VIHAMAKKARIN OVI OLOHUONEEN NURKASSA?

:D Ehkä pitäisi antaa asian vain olla. Luoja tietää niin sitä on yritelty pyöritellä paremmaksi.

Huoh.

Mutta tapahtuipa viime viikolla yksi aivan mainiokin asia, nimittäin käytiin Nixillä suunnittelemassa keittiötä, inspiraatiokuvana tuo aikaisemman postauksen Poliformin köökki! Aikaisemmin vain Gigantin Epoq-keittiöitä katselleena oli Nixi äärettömän positiivinen yllätys: valikoima oli runsaudensarvimainen. Oli kokoja, värejä, mekanismeja, ja olisin varmasti turhautunut  kaikkeen valitsemiseen jos ei visio olisi näin selkeä kuin se on. Suunnittelijana toimii Nixillä työskentelevä ystävä, enkä malta odottaa mitä hän on saanut aikaan kun torstaina mennään tilanne tarkistamaan... Voi iiiiiik! Jännääää! Varmaan jotain superhienoa! 

Not to be

No ei musta ainakaan sisustuspiirtäjää tuu :D

Talo kaupan

Uusi viikko alkaa suursiivouksen merkeissä jos tiedossa on asuntonäyttö kello 13:00.

Nykyinen koti valmistui pari vuotta sitten, ja on nyt siis myynnissä.
Talo on Jukan itse suunnittelema ja rakentama, ja koko projekti oli aikoinaan hänellä tekun opinnäytetyön aiheena. Tupa on kerrassaan ihana ja pohjaltaan tosi toimiva, ja välillä tuleekin päähän semmonen tyhjä hetki, että miks me edes uutta rakennetaan? :D Noooo, pitää toivoa että Käpälämäki osoittautuu yhtä hyväksi.

 Valkkasin muutaman lempparikuvan myynti-ilmoituksesta, mutta aloitetaan kuitenkin itse otetulla viime juhannukselta:

Juhannus 2014 kului pensseli kädessä seiniä ja räystäsalusia sutien.
Liftillä maalattiin kaikki mihin sillä vain ylsi, ja lopuksi nappasin ääriasennossa korista päin vielä edustuskuvan. Talohan on siinä oikein itsensä näköinen, ja vähän jälkikäteen harmitti käsittelemättömät terassit ja laikukas nurmi, muutenhan tää ois ollut ihan ykköskuva kiinteistönvälittäjälle annettavaksi.

Iltapuvussaan hän on oikea komistus.

Pääovesta sisään tullessa avautuu aulatila ja käynti olohuoneeseen.
Vasemmalle keittiöön, oikealle kodinhoitohuoneeseen ja pesutiloihin.

Laattaa on käytetty lattioissa aika paljon, ja nyt kämppää myyntikuntoon laittaessa niiden saumojen kanssa meinas oikeesti lähteä järki. Etenkin khh:n 10x10 laattojen saumat osoittautuivat murheen kryyneiksi: ulko-ovi, koirat ja harmaa sauma on ilmeisesti erityisen huono yhdistelmä.
Höyrypesuri, pesuaine, hammasharja, kloriitti, kynsiharja, sooda, ihmesieni.... you name it.
Kaikkea mä kokeilin ja hermot meni.

Keittiö on erityistoimiva, ja mun lempipaikka koko talossa on baarijakkara tossa isomman ikkunan edessä. Läppäri löysi siihen tiensä aika nopeasti, eikä siitä ole sen koommin siirtynyt. Nytkin on kiva näpytellä tekstiä ja samalla KYTÄTÄ ikkunasta tiellä kulkevia autoja (no eihän siellä oikeesti ketään kulje juuri koskaan...). Jos ei muuta, niin huurteisia kuusenlatvoja ja nurmikenttiä.

Yläkerrassa on kaksi makkaria, vessa ja isomman makkarin yhteydessä vaatehuone.
Otettiin master bedroom käyttöön vasta nyt myyntikuvausten yhteydessä että saatiin koko kämpästä vähä asutumman ja normaalimman näköinen, siihen asti bunkattiin alakerrassa tykkihuoneessa ja yläkerta toimi lähinnä vierashuoneena futoneineen.

No olihan se sitten ihanaa kun aamuaurinko paistoi alkusyksystä suoraan sänkyyn, ja että pitempinä aamuina saa nukkua rauhassa ilman että koirien tuijotussilmät vilkkuu hämärässä nurkassa toiveikkaina ylösnoususta (koirilta on yläkerta kielletty).

Yläkertaan majoittuminen on kuitenkin tuonut esiin molemmissa vanhuuden varjopuolia: Jukalla on hankaluuksia päästä aamuisin portaita alas, mulla taas iltaisin ylös. Maanantainivelet, te perkeleet.

Onneksi tulevassa talossa on vain yksi kerros :D

Olohuone ja sen ihana takka.

Eilen pestiin luukku ja nyt se on taas kuin uusi.

Yksi asia joka kokemuksen kautta on todettu äärimmäisen hyväksi jutuksi, on kylppärin penkki. 

Niin yksinkertainen, mutta maailman paras asia. Miten mä oon ennen voinut olla ilman pukkarinpenkkiä? Jotenkin rasittava ajatus et joutuis seisaaltaan itsensä kuivaamaan, eikä pystyisi saunan jälkeen yhtään levähtää ennen jäätävään kodinhoitohuoneeseen astumista.
Olkoon Käpälämäen pesuhuone miten piukka tahansa, penkki sinne on saatava. The end.

Semmonen kultakimpale. Pitäkää peukut pystyssä että hän hurmaa näyttöihmiset ja ne heti haluaa lyödä rahoja pöytään:)

Jukka lähti tontille ja jäin vielä siivousverukkeella venymään tietokoneelle. No oikeesti pitää vähän imuroidakin vielä, tuoksutella keittiötä ja olkkaria, pakata koira autoon ja paikantaa levynnostin tallista ennenkuin pääsen lähtemään. Tänään luvassa varmaankin vähän niitä otsalautoja ja sitten lisää vanereja seiniin.

Aurinkoista alkuviikkoa <3

Perjantaitunnelmat

Perjantai-illan huuma Käpälämäellä oli käsinkosketeltavissa:

No oikeesti oli oikein onnistunut ilta (vaikka jäikin odotettua lyhyemmäksi allekirjoittaneen toiveesta). Todettiin kuivurin hoitaneen hommansa ja tuputeltiin villannurkat takaisin seinille, ja polkaistiin käyntiin terassinmuottisavotta, tavoitteena 13kpl 50x50 anturamuottia vanhasta muotista pätkittynä ja uudestaan yhteen lyötynä. Siivut ja siteet sain sirkkelöityä, ja nyt ne odottavat kasaanlyöntiä keskellä tätä kaikkea. Mutta ei se haittaa vaikka on vähän ahdasta, koska TITTIDII! LEVYJÄ SEINISSÄ! LEVYJÄ SEINISSÄ!

OH WOW. Siinähän ne. Ensivanerit.

Pääsen oikein antaumuksella ihailemaan vanerin ja betonilattian yhdistelmää (se on täydellinen), ja haikeudella muistelin alkuperäissuunnitelmaa keittiön betonisaarekkeesta ja vanerisista kaapinovista. Kaikkeahan ei voi saada, ja ollaan molemmat niin fiiliksissä tosta aikaisemman postauksen rakkauskeittiöstä, että se on yks hailee että vaneriovet ovat menneisyyttä. Käytiinki jo Gigantissa tsekkaamassa Epoqin keittiöitä, ja keskiviikoksi on varattu Nixille suunnitteluaika. Nixillä duunissa oleva ystävä saa varmaan kourallisen harmaita hiuksia kun pääsee toteuttamaan meidän korkealentoista visiota paperille...

Ja on toi betonilattiakin hieno. En oikein ymmärrä minkä takia sitä pitäisi tuon kummemmin edes hioa, siis jos sen haluaisi talossa jättää valmiiksi pinnaksi. Kuluttaahan se "vähän" sukkia ja on "pikkusen" epätasainen muutenkin, mutta ei kai sen väliä jos se näyttää täydelliseltä? Käytännöllisyys on ihan liian yliarvostettua IMO.
No, tätäkin päästään testaamaan sitten kun tallissa asutaan, koska tuo nykyinen lattiapinta käsitellään pelkällä laimennetulla dispersiolla pölyämisen estämiseksi.

Tänään on lauantai ja ulkona pikkupakkanen, mikä täydellinen päivä otsalautaurakalle! Jee! 

Lattialaatoista

Käytiin pari viikkoa sitten ohikulkumatkalla kääntymässä Casa Ceramicassa ihan muuten vain. Olipa sitten pieni ja sympaattinen laattaliike! Ja ihan huippuhyvää palvelua. (sillä, että siellä oli maailman suloisin italianvesikoira, ei ole mitään vaikutusta mielipiteeseeni...)

No saatiin sitten mukaan parin laattavalmistajan esitteet, jotka jossain Etelä-Euroopassa vääntävät viimeisen päälle hienoa betonijäljitelmälaattaa. Luulen, että kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattialaatat ovat tässä:

Elios Ceramican Find-laatta harmaana.
Täydellinen betonin tuntu! 

Tässä miinuksena 10x10-laatan puuttuminen valikoimasta, mutta ehkä tilanne vielä ehtii muuttua:

Terratintan Betontech-laatta harmaana.
10x10 löytyy:

Jo aikaisemmin sydämessä väpätystä synnyttänyt Pukkilan Les Dalles:

Casa Ceramicassa näkyi valikoimassa betonimaisuuden trendi, ja helpostihan siellä päänsä saisi sekaisin jos oikein alkaisi katselemaan ilman visiota. Erityisihastusta meikässä herättivät jättikokoiset lattialaatat (siis ne oli jumalattomia. näin jo tasaisen betonilattian illuusion...) ja käsintehdyt pienemmät seinälaatat. Trendi näkyy myös laattojen hinnoissa, mutta mä saan helposti perusteltua itselleni kalliimman neliöhinnat sillä, että eihän niitä laattaneliöitä loppujen lopuksi edes paljoa Käpälässä ole. Kylppäristäkin kolmasosa tehdään mikrosementillä. (oho, kirjoitin sen tähän. tarkoittaako tämä sitä, että se on varmistettu eikä se enää muutu?! :D)

No jokatapauksessa, Casa Ceramica oli ihana piristys K-Rautojen ja Laattapisteiden viidakossa. Sinne suunnistetaan siinä vaiheessa, kun kaikki tämä on ajankohtaisempaa.

Kuumaa ja kosteaa

Talliin lätkittiin viime viikolla viimeisetkin villat muovien päälle seiniin. No okei, tulevan nosto-oven paikka on vielä osaksi laittamatta (itse ovi asennetaan vasta sitten kun olemme muuttaneet tallista varsinaiseen taloon), mutta muuten kaikki on valmista levyjä varten.

PAITSI että kun puolivahingossa tuli kurkistettua päällimmäisen villan taakse, oli vastassa pisaroina vettä valuva muovi. Kosteus on siis tiivistynyt lämppärin tohotettua muutaman päivän täysillä huoneen nurkassa, ja ei auttanut kuin hypätä Viton jousille ja lähteä hakemaan kaverilta kuivuria lainaan.
Kuivurin saapuessa ilmankosteus oli huimat 63%, ja nyt sen siellä imuteltua kaksi päivää on kosteus laskenut 47 prosenttiin. Tunnelma on saunamainen, eikä siellä sen kummemmin kiinnosta aikaa viettää, vaikka muottipino sivuseinällä kuiskaileekin jatkuvasti mun nimeä terassivalun merkeissä... Ehtiihän ne!

Tänään sain pikaisesti laitettua korkoon puolet talon pohjasta ja nakeltua lattiastyroksia päälle. Jos huomenna ei talvi yllätä niin homma jatkuu, että saadaan pohja suojattua ennen kovempia pakkasia. Huonoimmassa tapauksessa kivijalka saa odotella runkotolppia ensi kevääseen asti, ja onkin ollut puhe että pitäis varmaan pressuttaa talveksi koko systeemi.

Viikonloppuna talliin otsalautojen naputtelu, ensi viikolla sinne tuleekin jo katto! Voi apua! Katto jo mun tallissa! :D <3

Unelmakeittiö on täällä

Ostin pahaa aavistamatta Plazan uusimman numeron ja voi ei, VOI EI!

SIELLÄ ON TÄYDELLINEN KEITTIÖ!

Hän on Varennan My Planet (Poliform), eikä hänessä näyttäisi olevan moitteen sijaa. 

Vaikka ollaankin jo aikaisemmin pyöritelty ajatusta saarekkeeseen suoraan liitettävästä pöydästä ja todettu se huonoksi, niin tätä katsellessa jotenkin tulee taas toisiin aatoksiin. Onneksi Käpälämäkeen täältä mukana tuleva ruokapöytä on jumalattoman kokoinen ja täysvalkoinen, eli voin heti unohtaa tämän mieleeni hiipivään haaveen liitoksesta, se nimittäin näyttäis varmaan loppupeleissä aika köpöltä, kun saarekkeen kaapitkin on valkoiset.

Mutta My Planet on ihana. Sopisi hienosti sinne seinälle saarekkeen seuraksi. Plaza kehotti tiedustelemaan keittiötä Ambientista, mutta tiedän kysymättäkin ettei meidän keittiöbudjetti mitenkään päin sovi kuvioon. Niinpä säästän kuvan pinterestiin ja vilauttelen sitä sieltä siinä vaiheessa, kun keittiösuunnittelu käy kuumimmillaan.