28.12.2015

Kalusteet saapuvat

Paras joululahjani saapui jo ennen joulua kalustetoimitusten muodossa. Samoihin aikoihin meille selvisi, että vuodessa onkin 53 viikkoa eikä 52 niinkuin ala-asteelta asti on opetettu. Olimme siis tuudittautuneet siihen ajatukseen, että kalusteet olisi toimitettu vasta jouluviikolla, mutta ei, ei ei. Viikko 51 ei ole jouluviikko. Eikä viikolla 51 ole todellakaan keittiön tai olohuoneen lattia valmis.

Keskelle keskeneräistä olohuonetta pinottiin vaatehuone, kodinhoitohuone, vessa ja keittiö. Siinä riittikin insinöörille sitten puuhasteltavaa pariksi illaksi alakaappien muodossa, yläkaappeja ja avohyllyjä kun ei voi vielä rakentaa loppuun asti ja kiinnittää, koska ne odottavat jälkitoimituksena vuodenvaihteen aikoihin tulevia pähkinäviiluja taustalevyiksi ja rungoiksi.


Aluksi vaatehuoneen oli tarkoitus tulla vaaleasta puusta, mutta jouduimme Nixillä käydessämme jonkinlaisen mielenhäiriön valtaan ja vaihdettiin vaaleat kaapit tämmöiseen tummaan tammeen. Mieleeni palaavat vähän liiankin elävinä kuvat 80-luvun tummanruskeista, koko seinän peittävistä tv-hyllyköistä.... Toivon että todellisuus on vähän kivempi sitten kun vaatehuone on joskus kasattu.




Kyllä luulis näistä jotain saavan kasaan. 
Keittiön alakaappien kokoaminen oli yhdistelmä avaimenpiilotusta ja tetristä....




... ja ehkä myös jotain koodinpurkuun liittyvää, kun tästä lapusta yritettiin saada selkoa ja yhdistettyä yksi irtopala toiseen.



Vaikka ihan vähän vahingossa käytettiin vääriä osia, niin hienosti saatiin alakaapit kasaan ja taso liimaukseen ja allas upotettua ja laatikot ja ovetkin paikoilleen. Tämän kuvan jälkeen kasattiin tason päälle vielä mikrokaappi, sekä kaikki avohyllyt, jotka jäivät sitten odottelemaan myöhemmin saapuvia pähkinäviiluja.

Tämä seinäsysteemi on jo yksinään VALTAVA. Siis miten paljon tasotilaa jo pelkästään siinä, plus päälle vielä 2,5metriä saareketta. Luulis, että mahdutaan kokkaamaan. Älytöntä. Jotenkin tää näytti kuvissa paljon pienemmältä...

Ensi viikolla saadaankin siirtää kalusteniput nyt lakattuihin makkareihin ja alkaa henkisesti valmistautumaan oh-k-lattiaurakkaan. Jos sanotaan nätisti, niin on varmaan olemassa asioita jotka kiinnostais vähemmän kun mikrosementti tällä hetkellä, mutta en nyt just keksi yhtäkään. Tän blogin nimenkin saa ennen sisäänmuuttoa vaihtaa joksikin, missä yhdistyy mikrosementti ja kirosana :D Ihan vähän tympii :D

26.12.2015

Pikkuvessan tiiliseinä (ilman saumoja)

Voiko kutsua itseään muurariksi jos on laatoittanut yhden seinän punatiililaatalla?
Ilmeisesti ei, mutta vähintäänkin sellaiseksi itseni tunnen tämän muutaman neliön urakan jälkeen.

Pikkuvessan punatiili oli yksi harvoista alusta asti mukana roikkuneista sisustuselementeistä, vaikka onkin ideana muuttanut rakentamisen aikana muotoaan jo pariinkin kertaan. Oli tarkoitus laittaa kahdelle seinälle, sitten vain peiliseinälle, sitten vähän tasoittaa LR+:lla päälle ja naputella tasoitetta irti niin, että tiilet sieltä alta kivasti paistaisivat. Tasoite unohdettiin, peiliseinä unohdettiin, ja lopulta tiililaatalla tehtiin vain pytyn taustaseinä. Ja sehän riittää! 
Niin kivaa kuin suurpiirteinen tiililaatan latominen olikin verrattuna normaaliin pikkutarkkaan nysväämiseen, niin ei sitä paljoa enempää olis huvittanut tehdä. Etenkin kun pahvien alla suojassa olevan, lakkaamattoman mikrosementin turvallisuus oli mielessä koko ajan sen päällä pyöriessä (ja god only knows et miten kovaa kiinnostaa lähteä SITÄ korjailemaan :D). 



Punatiiliseinän tehdäksesi tarvitset punatiililaattaa (meillä tiilet ovat Wienerbergerin), saneerauslaastia ja köyttä saumoihin. Tiiliä pätkiessä käytin itse vanhaa kirvestä ja vasaraa, näillä sai laatat tarpeeksi siististi katkaistua.



Tällei sitä sitten vain ladottiin menemään. Laastin levitin suoraan laattaan, mutta voi sen seinäänkin kammata. Seinä olisi tietenkin kannattanut myös primeroida, mutta se vähän unohtui siinä kun olin tärinässä aloittamassa uutta hommaa. Toivottavasti laatat pysyvät seinässä eikä sitte ropise niskaan kun joku ressukka istuu pytyllä :D



Jossain kohtaa Jukka muisti kysyä, että oonko mitannut miten jako osuu katon rajaan. No en tietenkään oo mitannut koska oon tärinässä. Viimeiset varvit menikin sitten vähän pahvilappujen kanssa säätämiseksi, mutta ei kai sitä kukaan sieltä huomaa että sauma vähän soukkenee...



Tiili sopii tosi hyvin yhteen märkätilatasoitteen kanssa. Vielä alin varvi laattoja pitäisi kiinnittää ja sitten raakasti miettiä, että millä tämän komeuden saumaa. Valkoinen sauma olisi tietenkin nätti, mutta kuvittelisin että myös harmaata arvokkaampi. Harmaa kyllä on helposti vähän tunkkaisen näköinen, ja onkohan se sitten huono jos sauma on samanvärinen kuin tasoiteseinä?

21.12.2015

Fiilikset, kun 30% talon lattioista on mikrosementissä

Tilanpuutteen ja tällä viikolla saapuneiden kalustetoimitusten vuoksi lattiantekojärjestystä mietittiin pitkään ja hartaasti, lopulta päätyen siihen lopputulokseen, että pikkumakkarit ja vessa vedetään ensimmäisenä kokonaan valmiiksi. Niiden valmistuttua voidaan sitten kipata kaikki muualla talossa pyörivä ROINA niihin varastoon siksi aikaa, kun muita lattioita tehdään loppuun. 



Käyttämämme mikrosementti on SBL:n tavaraa sävyssä Plata. Sen lisäksi otettiin pienempi satsi Gris Claroa takan alaosaa ja kylppäriä varten, joka on Platasta astetta tummempi harmaa.

Sementit ovat meillä pyörineet varastossa alkusyksystä lähtien ja asennusajankohdan lähestyessä olen malttamattomana, ja hieman kauhullakin, odottanut urakan alkamista. Kestääkö selkä? Kestääkö polvet? Mites nää ranteet? 


Nyt kun sementtiä on huoneissa yhteensä 10 kerrosta voidaan todeta, että ranteet kesti, mutta siihen se sitten jäi. Kovinta hittiä otti ehkä nämä mun pikkuiset, hennot silkkikädet, joita urakan aikana teippailtiin ja sidottiin ja sitten taas teippailtiin vähän lisää. Mut tulipa tehtyä. 

Mutta, asiaan!


Ensin primeroin pohjat Vetonitin MD16:lla, koska SBL:n suosittelemaa primeria ei jostain syystä oltu meidän tarjoukseen laskettu, eikä siis myöskään toimitettu (tämä luonnollisesti huomattiin samana päivänä kun lattiaa oli tarkoitus alkaa tekemään :D). SBL suosittelee ohjeissaan käyttämään mikrosementin alla tasoitteena heidän myymäänsä gruesoa, mut ei me sit sitä kun me vedettiin tää plaano joka oli tietty halvempi. Gruesoa otettiin kuitenkin kylppäriin (koska tärkeä) ja takkaan. Takkaan sitä vedinkin jo, ja oli hassua kamaa, semmosta vähän purkkamaista laastia. En kyllä ymmärrä miten mistään suihkun seinistä saan sillä tasaiset... Niin ja SBL suositteli myös lattioiden verkostusta, mut ei me sit sitäkään, koska vaiva. Kattellaan sit jos halkeilee, mut en mä jaksa uskoa et se sieltä mihinkään. Kuuluisia viimeisiä sanoja varmaan taas :D Koputtelenpa vähä puuta.

Asennus olikin sitten yllätävän helppoa. Odotin massan kuivuvan paljon nopeammin ja muuttuvan koppuraisiksi mölteiksi sankoon ja työvälineisiin, mutta työstöaika oli ystävällinen, ohjeissa luvattuna 20 minuuttia. Jauho sekoitetaan mukana tulleeseen Acrylcem-nesteeseen suhteessa 2 jauhoa ja 1 nestettä. Itse mittasin kertakäyttökahvimukilla ja tein kerralla kahden tai neljän jauhokupin verran massaa, joustaen suhteessa sen verran, että massasta tuli vähän hoikempaa ja sen sai levitettyä ohuempana kerroksena lattiaan. Sekoitin vispilällä matalilla kierroksilla mömmöt keskenään ja sitten raavin lattiapintaa myöden niin, että kerrospaksuudesta tuli ihan olematon. Toisen kerroksen jälkeen hioin koko lattian 240 paperilla, samoin kuin viimeisen kerroksen jälkeen.




Ensimmäisen kerroksen jälkeen lattia ei vielä oikein säväytä...




Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähti paranemaan.

Ohjeissa suositeltiin työstösuunnan vaihtamista kerrosten välillä, ja erittäin haasteelliseksi yksin tehtynä osoittautuikin varvisaumojen hukuttaminen. Ne kun näkyvät esim. tuossa edellisessä kuvassa vaaleampina raitoina. Siinä on edetty vuoristosta ulkoseinää kohti, ja selkeästi näkyy minkä kokoisia paloja on kerralla tehty. Koitin korjata tätä tykkihuoneessa etenemällä kerrallaan vain n. 30cm kaistaleita, ja ainakin mun mielestä tulos on paljon parempi. Luulen että keittiö-olohuone-tila on jo sen verran iso, että se meidän on pakko herra Peen kanssa vetää kahdestaan. Ihan jo näiden mun silkkitassujenkin vuoksi.

Näissä makkareiden lattioissa haastetta toi myös meidän aikaisemmin tekemä ja pikkuisen liian kauan ennen hiontaa kuivunut plaano, joka siis oli todella kukertavan mustanharmaa, ja jonka kontrastit jäivät paikoittain loistamaan nyt jo valmiista mikrosementtipinnasta läpi. Mutta nooooooh, saahan se eläväinen olla.


 Pinta neljän sementtikerroksen jälkeen on TÄYDELLINEN. Siis täy-del-li-nen. Kolmannen kerroksen jälkeen vedin lattianrajat sormella (edelleen pyrkimys listattomuuteen, sen suhteen kyllä kattellaan vielä...) niin, että rajasta tulisi mahdollisimman siisti. Tokihan sen joutuu vielä maalilla korjailemaan lakkauksen jälkeen, mutta ne on taas niiden aikojen murheita ne.
Odottelin viimeisen pinnan kuivumista seuraavaan päivään, ja tykkihuoneen kohdalla tämä kostautui verisesti, silloin kun ehti vierähtää lähes vuorokausi levityksestä. No, sitä sitten hiomakoneella hinkkasin menemään muutaman tunnin ja poltin ripakopallisen pyöreitä 240 ja 180 papereita, mutta tuli siitä lopulta ihan hyvä. Valmiin sementin pinta on käsittämättömän sileä, semmoinen silkkinen.



Vessan lattian alkuperäinen plaano hiottiin nopeammalla aikataululla kuin makkareiden, ja siellä lattia oli siis valmiiksi jo tasaisen vaalean harmaa. Siellä mikrosementtikin onnistui parhaiten: maltillisen eläväinen eikä pintaan pyri ylimääräisiä raitoja plaanosta. Raksajumalille kiitos että olohuoneen ja keittiönkin pohja on vastaavan tasainen, siitä tulee varmasti aivan superhieno sitten kun sitä joskus pääsee tekemään.

Nyt viimeisten kerrosten vedosta huoneisiin on viikko. Ohjeissa kehotettiin lattian kuivattamista yhdeksän päivän ajan ennen lakkaamista, ja tässä kohtaahan me mennään ihan ohjeiden mukaan. Se tarkoittaa sitä, että ylihuomenna päästään keittiövaa'alla mittailemaan sekoitussuhteita ja sitten sutimaan. Pitää sitä ennen muuttua mohairlastaksi ja vaahtomuovisieneksi, sekä pestä (?!) lattiat. Tavaran mukana tulleissa ohjeissa ei pesusta puhuta, mutta SBL:n sivuilla katsomassani esittelyvideossa kehotettiin lattian ihan rennosti huuhtelemaan ennen lakkaamista. Pitää varmaan soittaa vielä myyjälle ja varmistaa tämä... Lakkaa tuleekin sitten viisi kerrosta jos oikein muistan, eli siinä menee koko aaton aatto. Maltan tuskin odottaa! Vähä jännää!!

Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät niin joulut ja uudetvuodet ehtivät mennä ennenkuin ehdin jatkaa raksakertomusta, eli oikein ihanaa ja rentouttavaa, glöginhuuruista joulua lukijoille ja kanssaraksaajille <3

Ps. Meillä on jo keittiökin! IIIIIK!

23.11.2015

Kaihtimet

Raksan polttavin puheenaihe on viime viikkoina kattolautojen ja viikonloppuna syttyneiden kattovalojen ohella ollut KAIHTIMET. Kirjoittelin jo aikaisemmin jotain kaihdintarjouksesta ja siitä, miten yritetään pitää budjetista kiinni, mutta jotenkin nyt alkaa tuntua siltä että se juna meni jo. Kallista on taas mutta olkoot.


Makkareihin automaattivalinta oli puusälärit, mutta oh+k -tilan isoihin ikkunoihin ihastelimme kaihdinliikkeessä näytillä olevia Luxaflexin Duettea ja Twistiä. Tärkein vaatimus kaihtimille oli, ettei toiselta puolen Laihiaa näe suoraan meidän keittiöön kun ulkona on pimeää ja sisällä valot päällä, niinpä hyvä ja edullinen vaihtoehto Screen oli heti poissuljettu. Dämit! Lisäksi olisi suotavaa, että kaihtimet näyttävät kivalta, koska tavallisia riippuverhoja ei tule yhteenkään ikkunaan.

Tarjoukset päädyttiin lopulta ottamaan Luxan malleista DuetteTwist ja puusäle siten, että oville tulee omat kapeat kaihtimensa, ja niiden lisäksi neljä kappaletta kahden ikkunan kaihdinta, joilla leveys jotain reilu pari metriä.

Tarjouksessa eniten yllätti se, että hintaero näiden välillä oli olematon. Jotenkin odotin että puusäle olisi huomattavasti edullisempi kuin kangasmallit, mutta höpöhöpö, eroa näiden välillä oli halvimmalla kangasmallilla alle 200 euroa! No, tarjouksen tultua sitä sitten väännettiin ja käännettiin ja mietittiin ja tuijoteltiin ikkunoita. 

Kuvat Luxaflex

Duette karsiutua aika nopeasti pois. Vaikka se onkin ÄLLISTYTTÄVÄ: vekkiverho, joka aukeaa ylhäältä ja alhaalta! Mutta kun siinä ei ole välimuotoa: joko se on auki, tai sitten se on kiinni. Vaikka ajatus siitä että ikkunoiden yläosa saisi olla auki aina olikin houkutteleva, niin enemmän tässä peräänkuulutetaan kuitenkin semmosta sälärin monipuolisuutta, kun ne saa ihan vaan pikkusen auki jos haluaa. Et näkee vähä pihallekin.

Twist on vähän niinku kankainen sälekaihdin, jossa on vain tosi isot säleet. Siitä mä oon tykännyt aina, joskin vähän enemmän ehkä siitä kapeampiraitaisesta mallista, Facettesta.
Mikä siinä sitten on vikana? No se mekanismi on ainakin vähän ärsyttävä. Verhon saa todella kaksin käsin rullata kun sen haluaa kokonaan ylös tai alas. Toivon nykäisystä auki -henkistä toimintoa. Twist ei myöskään isolla pinnalla näytä ehkä ihan niin hyvältä kuin voisi. Ja se kun se on kuitenkin umpikangasta, eihän siitä näe täydellisesti läpi vaikka "säleet" olisivatkin auki.

Jäljelle jää siis ne puusälärit. 

Mahdolliset ongelmat:

- mitä painaa kaks kertaa kaks metriä puusälekaihdinta?
- kuka näistä pyyhkii pölyt?



Liikkeestä saimme lainaan tällaisen mallikaihtimen, joka helpotti värivalintaa. Materiaalina kaihtimilla on keisaripuu, joka on petsattu mallin eri sävyihin.

Tällä hetkellä suunnitelmana on täystammi (viides sävy ylhäältä) tummalle seinälle ja valkoinen/tammi-sekoitus keittiön ikkunoihin. Onkohan se ihan hassu sitten jos yläsäleet on valkoiset ja alasäleet tammiset? Hirmu hyvältä se näyttää ainakin tuossa Luxan omassa mallikuvassa... Jotenkin keventää vaikutelmaa kun säläriä on noin isolla alalla.... Nää taitaa olla taas näitä asioita jotka selviää vasta kun tiedätte kyllä mitkä on jo housuissa. Just eilen nauratti kun meillä nyt palaa oikeat kattovalot talossa ja ekaa kertaa nähdään seinienkin todelliset värit, että siinä niitä on jossain köpöses irtohalogeenin valossa maalattu pitkin syksyä ja avokriiseilty sävyvalinnoista ja toivottu parasta ja nyt vasta nähdään että miltä ne oikeesti näyttää. Onneksi näyttää ihan hyvältä eikä tarvi ottaa revanssia kriiseistä :D Voi vain siis toivoa että sälärivalinnan  kanssa käy yhtä hyvä säkä.

Nyt sitten kaihdinasioissa odotellaan vastausta että onnistuuko kaksivärisyys ilman järisyttäviä lisäkustannuksia (kyllä täs vieläkin yritetään säästää :D) ja kai niitä sitten saa alkaa pikkuhiljaa tilailemaan. Vastausta odotellessa voin taputella itseäni selkään kun taas on yksi päätös vähemmän tehtäväksi. Loppu alkaa jo häämöttää!

18.11.2015

Käpälämäki nyt myös Facebookissa



Vähentääkseni blogispämmiä omalla profiilisivulla päätin repäistä ja luoda Käpikselle ihan oman sivun. Siellä se nyt on! Klik klik!


16.11.2015

Valaistussuunnitelmakuvapläjäys

Siinä olikin otsikkoa kerrakseen.

Tässä näitä nyt siis olisi näytille asti. Winledin valaistussuunnitelman mukana tulleita kuvia, jotka on siis niin ällistyttäviä, että mä en edes käsitä miten siisti duunis olis piirrellä tämmösiä kaikki päivät. 
Kuvat on tehty vastaamaan mahdollisimman hyvin talon todellista ulkonäköä. Winledin edustajan kanssa on puhelimessa puhuttu tunti jos toinenkin, ja hän on käynyt myös täältä blogista nappaamassa mm. tuon vuoristoseinän ja takan. Lopputulos on tässä muutaman oman lempparini muodossa.

Olohuone ja keittiö:




Kodinhoitohuone:



Päämakuuhuone:




Pikkumakkari:



Tykkihuone:




Kylppäri ja sauna:



Pikkuvessa:




Ulkovalot etupihan puolella:



Pistekuvasta paljastuu spottien määrä noita sisäkuvia paremmin. 
Onhan niitä. Luulis näkevän elää.


Aiemman valaisinpostauksen kommenteissa joku kyseli valaistussuunnittelun hintaa, ja vastailinkin sinne Winlediltä saamillani tiedoilla. Kuinka ollakaan asiasta oli jälkikäteen puhetta Alahärmän Sähkön Mikon kanssa ja minullekin selvisi, että koska nyt otamme Winledin valaisimet heidän kauttaan, niin suunnittelu ei meille erikseen mitään maksa. Se tulee siis periaatteessa kaupan päälle kun lamput heiltä otetaan. Voin lämpimästi suositella kyseistä puljua, eli jos tarvetta valaisimille on, niin Mikolle soittoa vaan ja suunnitelmaa kehiin.



Valaisinpaketti saapui Matkahuoltoon viime viikolla, ja niitä on nyt pällistelty ja käännelty ja ihmetelty. Tässä ylläolevassa kuvassa Jukka ilmeisesti miettii ankarasti noita himmennysvirtalähdepulikoita, joita tulee 1kpl/spotti kattolaudan taakse piiloon ja sitten himmenee kivasti. Näkyy siinä olevan yksi Iiriskin, jota muutamaa lukuunottamatta kaikki meidän spotit ovat. Alunperin spottien piti tulla hopeisena, mutta onneksi tajuttiin ennen tilausta vaihtaa ne valkoisiksi, jotta katoavat paremmin puiseen kattoon.



Uusi valaisinrakkauteni Helmi lasiympyrä on i-ha-na.

Kyllä nyt on meuhkattu tästä valaistussysteemistä. Kahden makkarin ja puolikkaan olohuoneen valaisimet on jo asennettu paikoilleen, vielä kun ne saisi palamaan! Toivoa kuulemma on, että tämän viikon aikana saattaisi jotain tapahtua silläkin rintamalla. Siihen saakka viikon työlista pitää sisällään lisää kattolaudan maalausta, sen asentamista, vaatehuoneen saamista pintamaaliin ja vessan kimppuun siirtymistä. Aivan ensimmäiseksi lähden kuitenkin liukastelemaan kohti K-Rautaa, koska Paneeli-Ässä ei luonnollisestikaan riittänyt mihinkään ja kattolaudoituksen niititkin alkavat huveta.

Mukavaa alkanutta työviikkoa kanssaraksaajille! (muille kans)

12.11.2015

Syksy toi, syksy toi kattolautamaalarin


Raksalla on tässä kuussa tykitetty menemään sata lasissa ja sama tahti jatkuu tämän viikon loppuun.
Suurimmat saavutukset ovat olleet oh-k-tilan lattian tasoittaminen ja hiominen mikrosementtikuntoon, KIINTOKALUSTEIDEN TILAUS!!!!, pikkukämppien sisäkattojen valmistuminen ja päämakkarin saaminen eilen pintamaaliin. Unohtamatta sitä, että sävyt on päätetty ja kaikki loputkin maalit ostettu loppuihin huoneisiin! Ooh!



Tässä reilu puoli satsia kattomatskua. Hienosahattua kuusta, joka käsitellään kertaalleen valkoisella sävytetyllä Paneeli Ässällä kellertymisen estämiseksi. Voin kertoa, että sudittu on. Luonnollisesti kasa on tapahtumien keskipisteessä kaiken tiellä, ja lautoja onkin sudittu huonesatsi kerrallaan aina asentamista edellisenä iltana. Hohhoijaa, on sitte vihoviimestä hommaa näin pidemmän päälle. Selkä natisee ja suti heiluu. Reilu puoli tuntia 7 laudan varville, voitte do the math.



Onhan tää kuvaaminen aika onnetonta marraskuun valaistuksessa, mutta tästä saa ihan hyvän käsityksen siitä, miltä se puukatto sitten näyttää. Laudat on niitattu ihan kylki kylkeen koolaukseen kiinni, mutta oon toiveikas että tovin siinä vielä kuivuttuaan ilmestyy väleihin pikkuiset raot.
Tämä kuva on tykkihuoneesta, jossa keskeltä huonetta menee kattoluukku ullakolle.
Jukka kävikin juuri tuossa täyttämässä kahvipannua ja lähetti lukijoille terveiset: "on sitten niin s**tanan työläs katto, laita niin sinne blogiin."



Kuvassa todistusaineistoa siitä, että työmaalla on vieraillut sähkäri. Alahärmän Sähkö edusti kahden miehen voimin viime viikolla, ja lopputuloksena meillä on mm. kaikki valaisinpiuhat vedetty ja nyt siis ollaan vain itse valaisimia vailla. Ihan en oo kartalla keskuksen tilanteesta, mutta oli siihen semmonen kuoripala laitettu päälle, eli kai se aika valmis on... Kai.



Kodinhoitohuoneen tilanne verrattuna muuhun taloon on surkea. Ei vaan siis vähempää voisi kiinnostaa toi märkätilatasoitteella sotkeminen, se on hiottaessakin niinkuin jotain kiveä! En hyväksy. Onneksi kattokiireen vuoksi on kaiken energian saanut keskittää makkarin pintamaaliin saamiseen ja seuraavaksi ennen khh:ta hoidan vielä vaatehuoneen ja toisen vessoista. Sitten vasta tuonne. Yök. Pitäisi soitella Tikkurilan maalilinjallekin vaihteeksi. Kyseinen neuvontapalvelu on tullut viimeaikoina tutuksi niin puhelin- kuin nettichattiversiona, ja ison avun olen sieltä ongelmiin saanut. Seuraavaksi kysymyslistalla on vanhentunut märkätilatasoite ja se, miten iso rikos sen käyttö on kun vaikuttaisi olevan ihan ok tavaraa vaikka päiväys meni umpeen jo vuosi sitten.
Kiitos siis Tikkurilalle Maalilinjasta!
Niin ja kuvassa siis meidän urhoollinen... kone, joka on huolehtinut lattialämmityksen vesikierrosta rakennusaikana. Putkimiehellekin siis kiitos!



Terratintat ja Betontechit poistuivat mahdollisuuslaatikosta samalla hetkellä kun sinne saapui tarjous ja neliöhinnat paljastuivat. Nämä kaunokaiset bongasin Starkin alelaarista ja tätä on siis luvassa khh-wc-kph -osastolle lattiaan. Pinta on jännä, semmoinen vähän tahmean tuntuinen, mutta se aika kun laattoja pestään eikä vasta asenneta on niin kaukainen, että poistan mielestäni heti alkuunsa kaikki ajatukset siitä, miten hankala näitä mahtaakaan olla pitää puhtaana. Ihan sama! Meillä on laatat!



Loppukevennyksenä karvaterroristi, joka pitää yhden naisen neighbourhood watchia tukkipinon uumenissa. Sinne se aamulla menee ja sieltä se illalla tulee. Hän on vähään tyytyväinen. Selvästi enemmän erä- kuin raksakoira. Ihana Usva.

Ensimmäisestä kaihdinmestasta kävi tyyppi mitoilla viime viikolla ja tarjous tuli tämän viikon alussa: Luxaflexin Duetet olohuoneeseen ja keittiöön, yhteensä 6kpl, plus päälle puusäläriä makkareihin kolmeen ikkunaan. Yhden käden sormet riitti hätinä tonneihin, joten kaihdinmetsästys jatkuu. Onhan ne erikoiskaihtimet joka paikassa kalliita, mutta vähän tässä yrittää pieni ihminen materiaviidakossa pitää kiinni niistä rippeistä mitä budjetin savuavista raunioista on vielä jäljellä. Voin kertoa, että hyvin pienet on ne rippeet. Siis hyvin, hyvin pienet. Mikroskooppirippeet. Mut mä pidän niistä kiinni! To the end!

28.10.2015

Valaistuksesta

Kuten jo aiemmin kerroin, helpotimme elämäämme noin 100% ja ulkoistimme valaistussuunnittelun asiantuntijoille. Voi hyvänen aika miten järkevä ratkaisu tämä onkaan ollut, sillä mun mielenkiintohan ei missään olosuhteissa riittäisi käymään läpi huushollin jokaista spottia ja lednauhaa ja kaikenmaailman trönöä. Mistä ihminen voi tietää mihin kohtaan sitä valoa on saatava? 





Sähköistä vastaava Alahärmän Sähkö toimii Winledin jälleenmyyjänä, ja sitä kautta tämä(kin) ihanuus eteemme tipahti. Miten helpoksi onkaan asiat nykyrakentajille tehty! Meidän (lue: Jukan) panostus valoprojektiin on ollut se, että Winledin edustajan kanssa käytiin puhelimitse läpi lähinnä sisustuksellisia asioita ja pohjapiirrustusta, sekä tietenkin omia toiveitamme. Sitten odoteltiin vain että sähköpostiin kolahti kuvat.



Yhdellä piuhanvetokeikalla Alahärmän Sähkön Mikko toi mukanaan tämän kuvissa seikkailevan mallitaulun, jossa tarjolla olevia valaisimia pääsi näpelöimään ja niiden valotehoa ihmettelemään. Meille on tulossa pääasiassa noita ylävasemmalla olevia pyöreitä spotteja, sekä kylppäriin tuommoinen lasikuutio Helmi. Lednauhaa löytyy keittiöstä, vessasta, kodinhoitohuoneesta ja kylppäristä.
Välistä tuntuu, että tuota lednauhaa tursuaa joka paikasta ja sitä on suut ja korvat täynnä, mutta kun hakusessa on pehmeä kiva tunnelmavalo, niin onhan sitä oltava. Nähtäväksi jää saako sen valossa meikattua, vai pitääkö vessaan kehittää taskulamppupatentti...

Kaukana tuntuvat olevan ne päivät, kun talossa laitettiin yksi riippuvalaisin per huone ja ikkunoilla räpsyivät putkivalot. En ole kartalla montako spottia meillä kattoon nakutellaan, mutta käsittääkseni tarpeeksi :D Kun suurin osa valoista on vielä himmennettäviä, kytkimiä on triljoona ja talossa on kytkinten uudelleen ohjelmoinnin mahdollistava taloautomatiikka, on Käpälämäen epätoivoinen räpsyttelyvaloshow 2016 tosiasia. Itsellänihän meni kuitenkin 2 kuukautta oppia, että kumpaan suuntaan piti nappia painaa kun haluaa auton ikkunan auki tai kiinni.

26.10.2015

Lokakuun tunnelmia raksalta

Syksyn harmaus on hiipinyt salaa arkiaamuihin ilman että allekirjoittanut on ehtinyt lehtien tippumista ja muuttolintujen lähtöä kunnolla edes huomaamaan. Hassua, että kesä meni jo. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana en onnistunut hankkimaan minkäänlaisia rusketusrajoja, aurinkorasvan tuoksu on vain muisto vuoden takaa, ja pisamahyökkäykseltäkin vältyttiin.

Onneksi on siis syksy, ettei tarvi morkkistella sisätiloissa olemista vaikka ulkona olisi miten upea päivä. Syksyn myötä myös raksalla on tehty ryhtiliike, ja tapahtunut on vaikka mitä! 


Sähkökeskuksen viimeinenkin piuha on vedetty, ja eilisen jälkeen keskuksen taustakin saatiin levytettyä makkarin puolelta. Tämä näkymä kohtaa vierailijan vaatehuoneessa. Keskus on valtava! Alempana olevat siniharmaat palikat kuuluvat ABB:n Free@Home -systeemiin, josta en edes yritä esittää ymmärtäväni yhtään mitään. Käsittääkseni sen ansiosta talo tulee olemaan yksi iso tietokone, jossa valaistusta, lämmitystä, ilmanvaihtoa ja tyyliin kahvinkeitintä pystyy ohjaamaan pädillä. Tarpeellista? Tuskin. Siistiä? Ehdottomasti! En ole vielä ihan varma, että pystynkö kännykän välityksellä räpsyttelemään myös valoja olohuoneessa vaikka itse olen reissussa. Se jääköön nähtäväksi.



Nixin Henna jaksaa kärsivällisesti vääntää kiintokalusteista.
Tässä käydään läpi kodinhoitohuoneen kaappeja.

 Käsittääkseni keittiö ja muut kaapit ovat suunnittelultaan nyt siinä pisteessä, että koko setti on tilausta vaille valmis. Kaikki kiitos Hennalle, joka on todellakin esimerkillisesti kestänyt tätä säätämistä: suunnitellaan, muutellaan, peruutellaan, muutellaan ja taas vähän mittaillaan, että olisiko nyt hyvä. Ja eikun ei me sittenkään varmaan oteta niitä makkarin kaappeja vielä.

Keittiön toimitusaika on kuusi viikkoa ja olisin jo kovasti tekemässä tilausta. Työmaapäällikkö on kuitenkin aikataulullinen realisti, joten yritän hillitä itseni ja hetkellisesti unohtaa koko köökin. Oi miten vaikeaa se onkaan! Minun ihana, täydellinen tuleva keittiöni, missä jaksaa kokata muutakin kuin ranuja tai pastaa <3<3



Ulkopuolelta talo ja talli ovat edelleen tuulensuojalevyllä. Panelointi tehdään vasta sisäänmuuton jälkeen helmikuun rapsakassa pakkasessa.



Puhallusvillan puuttuminen muistutti itsestään pari viikkoa sitten muutamana pakkasaamuna, kun raksalla odotti tämmöiset sisälämpötilat. Lattialämmitys väännetiin täysille ja olohuoneeseen hankittiin hurisemaan kolme puhallinta, nyt lämpö huiteleekin jossain 19 asteen nurkilla. Sähkölaskua odotellessa... Onneksi villat tullaan puhaltamaan ensi kuun aikana.


 

Molemmat pikkumakkarit ovat pintamaalissa, vain lattiaa ja kattoa vaille valmiit. HUI!
Tykkihuoneessa kaksi seinää tumman violetilla ja kaksi harmaalla, vierashuoneen kolme seinää vaaleanharmaalla ja yksi seinä vuoristoteemalla. Yllä olevassa kuvassa vuoristo on vielä keskeneräinen, mutta nyt viimeisetkin kerrokset on maalattu ja pensselit poltettu.



Olohuone ja keittiö oli tällä mallilla vielä pari viikkoa sitten. Nyt seinät etupihan ikkunaseinää lukuunottamatta ovat pintamaalissa. Tänään olisi tarkoitus ehtiä kääntymään K-Raudassa pläräämässä taas niitä helvetin värikirjoja ja etsiä ikkunaseinälle muita seiniä vaaleampi sävy. Ja molempiin vessoiihin väri... ja kodinhoitohuoneeseen... ja meidän makkariin... ja vaatehuoneeseen... aaaaargh!

Takkaankin saatiin Härmä Airin piippu ja nyt on enää kattopeltityypistä kiinni, että koska päästään tuikkaamaan ensimmäiset klapit tuleen, piippu kun menee vasta ullakolle asti, mutta ei katosta läpi. 
Lisäksi on väännetty Winledin kanssa valaistussuunnitelmaa, valettu itse plaanot makkareihin, asennettu tykkihuoneeseen ullakkoluukku ja haettu Starkista bemarillinen lattialaattoja. Neljä päivää haun jälkeen ne laatat odottavat mua edelleen tuolla etu- ja takapenkillä, sekä takaluukussa. Tästä saakin siis seuraavaksi vetää työhousut jalkaan ja nakata ne konttiin odottelemaan suotuisampia laatoitusaikoja.

Mukavaa alkanutta viikkoa murut <3