Valaistuksesta

Kuten jo aiemmin kerroin, helpotimme elämäämme noin 100% ja ulkoistimme valaistussuunnittelun asiantuntijoille. Voi hyvänen aika miten järkevä ratkaisu tämä onkaan ollut, sillä mun mielenkiintohan ei missään olosuhteissa riittäisi käymään läpi huushollin jokaista spottia ja lednauhaa ja kaikenmaailman trönöä. Mistä ihminen voi tietää mihin kohtaan sitä valoa on saatava? 

Sähköistä vastaava Alahärmän Sähkö toimii Winledin jälleenmyyjänä, ja sitä kautta tämä(kin) ihanuus eteemme tipahti. Miten helpoksi onkaan asiat nykyrakentajille tehty! Meidän (lue: Jukan) panostus valoprojektiin on ollut se, että Winledin edustajan kanssa käytiin puhelimitse läpi lähinnä sisustuksellisia asioita ja pohjapiirrustusta, sekä tietenkin omia toiveitamme. Sitten odoteltiin vain että sähköpostiin kolahti kuvat.

Yhdellä piuhanvetokeikalla Alahärmän Sähkön Mikko toi mukanaan tämän kuvissa seikkailevan mallitaulun, jossa tarjolla olevia valaisimia pääsi näpelöimään ja niiden valotehoa ihmettelemään. Meille on tulossa pääasiassa noita ylävasemmalla olevia pyöreitä spotteja, sekä kylppäriin tuommoinen lasikuutio Helmi. Lednauhaa löytyy keittiöstä, vessasta, kodinhoitohuoneesta ja kylppäristä.

Välistä tuntuu, että tuota lednauhaa tursuaa joka paikasta ja sitä on suut ja korvat täynnä, mutta kun hakusessa on pehmeä kiva tunnelmavalo, niin onhan sitä oltava. Nähtäväksi jää saako sen valossa meikattua, vai pitääkö vessaan kehittää taskulamppupatentti...

Kaukana tuntuvat olevan ne päivät, kun talossa laitettiin yksi riippuvalaisin per huone ja ikkunoilla räpsyivät putkivalot. En ole kartalla montako spottia meillä kattoon nakutellaan, mutta käsittääkseni tarpeeksi :D Kun suurin osa valoista on vielä himmennettäviä, kytkimiä on triljoona ja talossa on kytkinten uudelleen ohjelmoinnin mahdollistava taloautomatiikka, on Käpälämäen epätoivoinen räpsyttelyvaloshow 2016 tosiasia. Itsellänihän meni kuitenkin 2 kuukautta oppia, että kumpaan suuntaan piti nappia painaa kun haluaa auton ikkunan auki tai kiinni.

Lokakuun tunnelmia raksalta

Syksyn harmaus on hiipinyt salaa arkiaamuihin ilman että allekirjoittanut on ehtinyt lehtien tippumista ja muuttolintujen lähtöä kunnolla edes huomaamaan. Hassua, että kesä meni jo. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana en onnistunut hankkimaan minkäänlaisia rusketusrajoja, aurinkorasvan tuoksu on vain muisto vuoden takaa, ja pisamahyökkäykseltäkin vältyttiin.

Onneksi on siis syksy, ettei tarvi morkkistella sisätiloissa olemista vaikka ulkona olisi miten upea päivä. Syksyn myötä myös raksalla on tehty ryhtiliike, ja tapahtunut on vaikka mitä! 

Sähkökeskuksen viimeinenkin piuha on vedetty, ja eilisen jälkeen keskuksen taustakin saatiin levytettyä makkarin puolelta. Tämä näkymä kohtaa vierailijan vaatehuoneessa. Keskus on valtava! Alempana olevat siniharmaat palikat kuuluvat ABB:n Free@Home -systeemiin, josta en edes yritä esittää ymmärtäväni yhtään mitään. Käsittääkseni sen ansiosta talo tulee olemaan yksi iso tietokone, jossa valaistusta, lämmitystä, ilmanvaihtoa ja tyyliin kahvinkeitintä pystyy ohjaamaan pädillä. Tarpeellista? Tuskin. Siistiä? Ehdottomasti! En ole vielä ihan varma, että pystynkö kännykän välityksellä räpsyttelemään myös valoja olohuoneessa vaikka itse olen reissussa. Se jääköön nähtäväksi.

Nixin Henna jaksaa kärsivällisesti vääntää kiintokalusteista.

Tässä käydään läpi kodinhoitohuoneen kaappeja.

 Käsittääkseni keittiö ja muut kaapit ovat suunnittelultaan nyt siinä pisteessä, että koko setti on tilausta vaille valmis. Kaikki kiitos Hennalle, joka on todellakin esimerkillisesti kestänyt tätä säätämistä: suunnitellaan, muutellaan, peruutellaan, muutellaan ja taas vähän mittaillaan, että olisiko nyt hyvä. Ja eikun ei me sittenkään varmaan oteta niitä makkarin kaappeja vielä.

Keittiön toimitusaika on kuusi viikkoa ja olisin jo kovasti tekemässä tilausta. Työmaapäällikkö on kuitenkin aikataulullinen realisti, joten yritän hillitä itseni ja hetkellisesti unohtaa koko köökin. Oi miten vaikeaa se onkaan! Minun ihana, täydellinen tuleva keittiöni, missä jaksaa kokata muutakin kuin ranuja tai pastaa <3<3

Ulkopuolelta talo ja talli ovat edelleen tuulensuojalevyllä. Panelointi tehdään vasta sisäänmuuton jälkeen helmikuun rapsakassa pakkasessa.

Puhallusvillan puuttuminen muistutti itsestään pari viikkoa sitten muutamana pakkasaamuna, kun raksalla odotti tämmöiset sisälämpötilat. Lattialämmitys väännetiin täysille ja olohuoneeseen hankittiin hurisemaan kolme puhallinta, nyt lämpö huiteleekin jossain 19 asteen nurkilla. Sähkölaskua odotellessa... Onneksi villat tullaan puhaltamaan ensi kuun aikana.

 

Molemmat pikkumakkarit ovat pintamaalissa, vain lattiaa ja kattoa vaille valmiit. HUI!
Tykkihuoneessa kaksi seinää tumman violetilla ja kaksi harmaalla, vierashuoneen kolme seinää vaaleanharmaalla ja yksi seinä vuoristoteemalla. Yllä olevassa kuvassa vuoristo on vielä keskeneräinen, mutta nyt viimeisetkin kerrokset on maalattu ja pensselit poltettu.

Olohuone ja keittiö oli tällä mallilla vielä pari viikkoa sitten. Nyt seinät etupihan ikkunaseinää lukuunottamatta ovat pintamaalissa. Tänään olisi tarkoitus ehtiä kääntymään K-Raudassa pläräämässä taas niitä helvetin värikirjoja ja etsiä ikkunaseinälle muita seiniä vaaleampi sävy. Ja molempiin vessoiihin väri... ja kodinhoitohuoneeseen... ja meidän makkariin... ja vaatehuoneeseen... aaaaargh!

Takkaankin saatiin Härmä Airin piippu ja nyt on enää kattopeltityypistä kiinni, että koska päästään tuikkaamaan ensimmäiset klapit tuleen, piippu kun menee vasta ullakolle asti, mutta ei katosta läpi. 

Lisäksi on väännetty Winledin kanssa valaistussuunnitelmaa, valettu itse plaanot makkareihin, asennettu tykkihuoneeseen ullakkoluukku ja haettu Starkista bemarillinen lattialaattoja. Neljä päivää haun jälkeen ne laatat odottavat mua edelleen tuolla etu- ja takapenkillä, sekä takaluukussa. Tästä saakin siis seuraavaksi vetää työhousut jalkaan ja nakata ne konttiin odottelemaan suotuisampia laatoitusaikoja.

Mukavaa alkanutta viikkoa murut <3

Talon aseman kokoinen sydän

Takka kasattiin onnistuneesti joku viikonloppu sitten.

Ylemmissä kuvissa näkyy pelkkä sydän ja pohjapala nostettuna aiemmin muurattujen tassujen päälle. Monissa valmistajan kuvissa takat on kasattu suoraan lattialle, mutta totesimme, että ehkä se luukku on kuitenkin kivempi jos se nostetaan vähän korkeammalle.
Sydämen siirtely ja paikalleen nostaminen vaati pari naapuria ja Bauhausista ostetun, erittäin tarpeelliseksi raksavälineeksi osoittautuneen nelipyöräisen rullalaudan, joiden avulla asentaminen onnistui yllättävän kivuttomasti. Sydämen säätöjalat oli pyöritelty oikeaan korkeuteen ennen nostoa, mutta muistaakseni niitä piti pikkuisen viilata tässäkin vaiheessa. Myös lattiasta nouseva korvausilmaputki liitettiin tässä vaiheessa takan pohjassa olevaan aukkoon.

Tämän jälkeen sydämen ympärille nosteltiin kuorikivet, jotka liimattiin yhteen jollain takan mukana tulleella superliimalla joka tietenkin loppui kesken. Onneksi Vaasa ei ole kaukana. Etukuormituksen estämiseksi takan luukun yläpuolelle tulevat kivet kiristettiin sisäpuolelta takanurkista kahdella metallitangolla, jotka siis puristavat paloja takareunasta yhteen niin, että painopiste ei tipu luukun kehykselle. Kolmannessa kuvassa näkyy myös takan sisältä kurkkaava lämpöpelti, joka suojelee takana olevaa seinää.

Viimeisessä kuvassa ylinkin kuorikivi on paikoillaan, eikä takasta puutu enää kuin kansi ja piippu. Luukun kohdalle on mallattu takan ympärille muurattavaa tasoa, joka on nyt jo valmis, mutta josta en ole saanut otettua asiallista kuvaa. Tällä hetkellä se (niinkuin koko muu talo :D) odottaa vielä hiontaa ja pinnoitusta.
Takan kuori itsessään on todella sileä ja kauniin värinen, eikä se kaipaa pinnoitusta kun palatkin saatiin paikoilleen niin, että vain yhteen kiveen tuli pikkuinen nurkkalohkeama. Ja mikä parasta: sen sävy sopii taustaseinään täydellisesti!

Takka on valtava. Siis se on NIIN ISO. Se on kuin asema keskellä olohuonetta. Tilanne varmaan tasapainottuu kun huoneeseen saadaan kaikki muukin kalusto, mutta saa tässä silti olla tyytyväinen, ettei otettu sitä suurempaa mallia.

Piippua odotellaan saapuvaksi ilmeisesti ensi viikolla. Härmä Airin edustaja kävi sitä täällä viime viikonloppuna mittailemassa ja ehdotti, että se olisi musta tai harmaa. Mitä? Miten mä en ollut edes ajatellut mitään muuta kuin sitä rosterista? Musta tai harmaa kuulostaa täydelliseltä! Koimme ilmeisesti tilaisuutemme koittaneen ja sysäsimme päätöksenteon kokonaan asiantuntijalle. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, että piipusta tulee luukun kehyksen tavoin musta, ja sehän on sopii. Ihanaa! Tekisipä joku muu KAIKKI MEIDÄN PÄÄTÖKSET!

Nyt siis vain odotellaan. Voin jo kuvitella jännityksen kun ensimmäisen kerran tuikataan takkaan tulta: Kaatuuko se? Halkeaako? Meneekö lasi rikki? Syttyykö takaseinä tuleen? Räjähtääkö koko talo? Tämä kaikki jää nähtäväksi. Pääasia et ite tehtiin!