Siivosin, olen siis edelleen olemassa

Ensinnäkin heti tähän alkuun ennenkun unohdan: elääkö kaikki muut raksabloggaajat jossain siivouskeijujen täyttämässä rinnakkaistodellisuudessa? En pysty käsittämään miten tyypeillä on kämppä heti muutosta seuraavana päivänä viiiiiiiiimeisen päälle sisustettuna ja laitettuna ja kynttilät palaa ja Marimekon torkkupeitto sohvan reunalla juuri sopivan huolettoman  näköisenä roikkuu.

Toista se on täällä :D

Mikäs nyt on, marraskuu. Muutosta siis seitsemän kuukautta. Kansakunnan tila:

- ovilistat puuttuu
- viimeiset ylösnostot kodarista (tää pääsi muuten inhokkisanalistalle) ja vessoista puuttuu, koska listat puuttuu
- säläreiden peitelistat puuttuu
- sauna puuttuu
- tykkihuoneen tekniikkanurkkaus piuhahelvetteineen "vähä vaiheessa"
- makkarissa edelleen kirjahylly jossa edelleen purkamatonta muuttomateriaalia
- ulkonpanelointi puuttuu
- pihat puuttuu
- katoksen räystäs ja syöksyt puuttuu
- katoksen lumiesteet puuttu
- ullakko ei missään tapauksessa oo edes varastokunnossa
- kulku taloon kodinhoitohuoneesta, koska kuka tahtoisi Usvan petiä siirtää pääoven edestä
- ei mattoja, ei taulua, ei sohvapöytää

Mut hei mitä sitte? Asuminen täällä on sujunut fantastisesti, kesän aikana tuli pykättyä katos, talliin saadaan tänään nosto-ovi ja eilen siivosin ekaa kertaa oikein KUNNOLLA sitten huhtikuun. Siinä siis syy blogihiljaisuuteen :D Kun täällä on ihan oikeesti ihan hirvee sotku niinku KOKO AJAN MIKSEI KELLÄÄN MUULLA OO IKINÄ SOTKUA??!!

Tänään:

Paperi T -lainaus Ilari Designin käsialaa. Mukana myös Lalalabista tilattuja instakuvia. Mun suunnitelmat tän jääkaapin taustan muuttamisesta viherseinäksi on ikään kuin kuopattu.

 Kas kas, herra ikkunakin on päässyt tallista sisälle lämmittelemään. Tässä kuvassa kiteytyy kaksi asiaa joita Jukka kaikessa käytännöllisyydessään vihaa eniten tässä taloudessa: ikkuna, jonka ainut virka on näyttää nätiltä ja lipasto, jonka lokerot ei oikein aukea. Sanomattakin selvää että minä rakastan molempia syvästi.

Viherpeukalo jumalan armosta, eli meikä, on kasvattanut kaikessa hiljaisuudesa kukkaperhettä parilla -50% -yksilöllä. Juuri kun aloin olla fiiliksissä siitä että nykyisin kaikki mun huomassa oleva vihreä ei hiljaa vain kuole pois, on toi onneton saniainen alkanut kuivattaa lehtiänsä ja peikonlehdelläkin on ongelmia pysyä itsensä kanssa pystyssä. Tänään suuntana jälleen Plantagen, pitää varmaan etsiä hänelle paperilautasta tukevampi suojaruukku.

Heitä varten on säläritkin hinattu puoliväliin.

Pari viikkoa sitten onnistuttiin raahaamaan polttopuuhylly tallista taloon. Toissapäivään saakka se hengaili kaikessa rauhassa kodinhoitohuoneessa kriittisesti vaatekaapin edessä ennenkuin siirto takan kylkeen tapahtui. Nyt se on siinä ja takassakin tulta pidetty monena iltana. Matto ei ole takan ääreen polvistumista varten, vaan tietty toinen Prinsessan makuupaikoista (se vähemmän suosittu).

Tilanne lavastettu. Oikeestihan tos on joku viis metriä virtapiuhaa mytättynä läppärin taakse.

Blogeissa kiersi taannoin haaste omasta lempinäkymästä kotona. 

Mulla se on ehdottomasti tämä joka avautuu tykkihuoneen sohvalta keittiöön.

Etenkin illalla kun terassin valot suodattuu nätisti säläreiden välistä ja raidoittaa koko tilan.

Takka on ollut ihana. Siis maailman ihanin. 

Kolmeen suuntaan lasitettu tulipesä on vähä niinku olis notski keskellä olkkaria. 

Ikean tää hyllyriiputushässäkkä olikin loppupeleis ihan hyvä ostos vaikka mua kauheesti ahdisti sen RUUVAAMINEN jääkaappikaappiin kiinni. Ne on siinä nyt sitten ikuisesti, mut ei se huono juttu oo.

Jonain päivänä tässä on vanhoista kattolaudoista tehty pitkä ja matala kukkapöytä.
Toivottavasti.

Tän helkkarin ABB:n pädin kanssa on takuttu, kun ei se oo oikein toiminu. Toiminut siis sillei, että siitä olis jotain valoja saatu päälle. Mutta nyt se toimii, ja siitä kun vähä tökkii niin syttyy valot terdelle ja mihin ny sitte tykkää niitä sytytellä. Pääasias terassille, kun sisälle sitte helpompi kytkimistä.

Tää tyyppi lähti keppirikkaammille lenkkipoluille pari viikkoa sitten. 

Se oli kamalin päätös ikinä, mutta kuitenkin oikea. 

Aatos, koirien koira, 2003-2016.

Itse korkkaan tänään kuoharin ja pari muuta vastaavaa ihanimpien rakkauslikkojen kanssa. Ulkona tietty sataa vettä ja on masentavaa, mutta ei sen väliä kun seura on paras mahdollinen.

Täällä blogin puolella otan seuraavaksi asiaksi mikrosementtilattiakokemukset kun niistä aina välillä kysellään. Jos on jotain tiettyä mitä haluaisi näistä lattioista tietää, niin nyt on siis oikea aika kysyä!

Talouden Tapwellit esittelyssä

Jaa se taitaakin olla niin, että kun saa kamat kannettua tupaan niin maailma lakkaa pyörimästä.

Muuttotarkastus meni siis viime viikolla läpi ja Käpälämäki on tätä nykyä ihan virallisesti asutettu rakennus. Muuton myötä ainakin muhun iski totaalinen kyllästyminen oikeastaan ihan kaikkeen ja tekemättömiä töitä tekis mieli juosta kirkuen karkuun. Puuhastelun sijaan olen nauttinut sängyssä hetkistä, kun aamuaurinko siivilöityy makuuhuoneeseen sälekaihdinten välistä ja siitä, kuinka valo liikkuu sisällä talossa päivän aikana. Koonnut ensimmäisen palapelin kahteen vuoteen (rakastan palapelejä) ja ihmetellyt valaistuksen mukaan väriään muuttavia olohuoneen seiniä, sanonut sadannen kerran "on se hyvä sävy"

Ulkopaneelaus? EI. 

Viimeiset ylösnostot? EI. 

Loppujen työkalujen siirtäminen vuoristohuoneesta talliin? EI EI EIEIEIEIEIEIIIi!!!

Onneksi Jukka on vähän aktiivisempi kuin  minä, ja viikonlopun aikana kylppäriin ilmestyi pari lasiseinää lasimestari Niemen avustuksella, kodinhoitohuoneessa lämmityskeskuksen ympärille rakentui kaappi ja vessassakin on nykyään paperiteline seinässä. Voin vain nöyränä ihailla tätä aikaansaavuutta samalla kun itse yritän vaivuttaa itseäni kuukauden keväthorrokseen. Kai tää tästä? Eikö?

Meanwhile taitaa olla korkea aika kirjotella näistä Tapwelleista jotka meillä on käytössä.

Oon ollut tähän keittiön Evo 186 -malliin pääasiassa tyytyväinen. Vaikka hana on tommonen honkkelo ja korkea, niin se on käytössä tarpeeksi jämäkkä eikä klehaja tossa altaan reunalla onnettomasti ja tunnu siltä, että jää ihan just käteen. Liikuteltava suutinosa on ollut ison altaan kansa just niin kätevä kuin toivoinkin, ja kaiken lian sun muun sonnan saa sen avulla kätevästi huuhdottua pois kauimmaisestakin nurkasta.

Se mikä näissä kaikissa Tapwelleissa yllätti, oli pieni virtauspaine. Kun Oraksilla ja muilla aiemmin käytössä olleilla hanoilla vesi tulee ihan oikeasti kovaa nupin ollessa kaakossa, vastaa Tapwellin täysillä tuleminen muiden hanojen "vähän kovempaa" virtaamista. Pikkujuttu, mutta koska tottumus ja kärsimätön mieli sen suhteen, ettei kahvipannua jaksa täyttää 10 sekuntia, niin tää kyllä ärsyttää. 

Tossa kuvassa näkyy mitä tapahtuu suuttimen kyljessä olevista napeista: suihku muuttuu tommoseksi asialliseksi lianirrotussuihkuksi. Toimii!

Asennusvaiheessa jo ihmeteltiin kun keittiön hanan varressa ei ole ollenkaan rajoitinta. Sen pystyy siis kääntämään vaikka ihan tonne välitilan levyyn kiinni ja antaa veden virrata rennosti pitkin tiskipöytää. Eihän se sillei haittaa, mutta jos olis vaikka mukuloita, niin nehän ihan helposti sais aiheutettua ton takia vesivahingon. Ei sillä etteikö irtonaisella suuttimella pystyis sitten ampumaan vettä vaikka olkkarin puolelle :D Tässä mielessä se matala vedenpaine ehkä onkin ihan hyvä juttu :D

Molemmissa vessoissa on Evo 70:t, eli vesiputoushanat. Ihanan romanttinen ajatus hanasta vapaana virtaavasta vedestä on todellisuudessa juuri sitä mitä kuvitelmat antoivat odottaa, ja näitä on kiva käyttää. Asennuksen jälkeen mietin, että miten tämmösellä saa naamansa pestyä kun vesi vaan solisee eikä tuu TÄYSIÄ, mutta hyvinhän ne pelaa. Pieni vedenpaine ei näissä hanoissa haittaa, vaan virta on just sopiva pesuhommiin. Eikä kourukaan ole vielä viikon käytön jälkeen muuttunut kalkista valkoiseksi :D Jeij!

Näiden vessahanojen mukana tuli myös Tapwellin bideet, jotka on kyllä ihan vitsi veden pikkupaineen takia :D Vesi lähinnä pulppuaa kuin väsyneestä suihkulähteestä siitä suihkuttimesta eikä irrottele kalkkeja pytystä niinku ne yleensä. Naisena, eli bideen pääasiallisena käyttäjänä, annan tälle toiminnolle nolla pistettä ja erityispitkän miinuksen.

Ulkonäöllisesti molemmat hanamallit saavat multa kymmenen pistettä ja sydämeni väpäjää niille edelleen, mutta on tosi harmillista että joissain kohtaa käytettävyys on surkean vedenpaineen takia kutonen: pulppuava bidee? NOLLA PISTETTÄ. Jos valitan tässä nyt ihan turhaan ja paine on jotenkin säädettävissä, niin joku ihana vois sen tuolla kommenteissa kertoa.

Olis mulla vielä toinenkin asia mihin kaipaisin mielipiteitä ja neuvoja. Nimittäin keittiön käsipyyhe. Käsipyyhehän on pakollinen keittiössä, ja nyt sille paikan löytäminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kuten kuvasta näkyy, niin tällä hetkellä pyyhettä pidetään tossa vetolaatikon reunalla. Se on kuitenkin ihan pee paikka, koska ilmeisesti kostea pyyhe ei tee hyvää kalustelevyille ja toisekseen pyyhe välillä valuu ja roikkuu alemmassa roskalootassa kun sitä avaa.

Kertokaa siis: minne, oi minne mä käsipyyhkeen paan?

Jukka haluaa porata koukun johonkin tohon välitilaan, mikä ei mun mielestä oo lainkaan vaihtoehto koska rumahan se on jos se siinä roikkuu. Käsipyyhe roikkumassa keskellä keittiötä joka on niin nätti että silmiin sattuu? Ei käy. Ideoita otetaan vastaan!

Niin ja laatikon sisälle sitä on turha yrittää laittaa, kun sitä kuitenkin niin paljon tarvii ja sitten aina märillä käsillä pitäis avata laatikkoa missä olis joku puolihomehtunut pyyhe kun ei siellä ilma edes kierrä.

Apua! Auttakaa! Keksikää!

Post muutto

Meillä on lähes kaikki kamat jo paikoillaan. Vuokravarastossa odottavat loppusijoitustaan enää the ikkuna, puukehyksinen kihlapeili jonka peili on niin fjongalla ettei siitä saa hyvällä tahdollakaan kuvastaan selvää ja yksi elämän runtelema lautaovi. Niiden virka: ei mikään, mut semmosta kamaa mä perässäni muutosta toiseen vedän. Kun ei oo maksanu mitään! :D

Vois kuvitella että istun tossa sohvalla harvase ilta jotain teetä hörppien ja kenties lehteä lukien, viltti kevyesti jalkojen päällä auringon viimeisten säteiden jo painuessa taivaanrantaan.
Oikeestihan tossa on istuttu varmaan neljä kertaa ja tosi lyhyesti, sillei kokeilumielessä vain. Oishan siinä telkkari ja kaikkea, muttakun ei vuoteen oo tv:tä ollut niin jotenkin siihen ei nyt saa tartuttua. Parempi niin. Oon saanut elämässäni eniten aikaiseksi silloin, kun mulla ei oo ollut telkkaria ollenkaan.

Mentiin taannoisella Ikean reissulla semisti sekaisin ja mukaan tarttui ennakkotiedoista täysin poiketen nojatuoli (?!) ja rahi, sekä valkoinen lukulamppu. Ah miten ruusuromanttinen ajatus että tuossa sitten sateisena syysiltana voi istua selailemassa jotain lehteä (taas), teen höyrytessä sivupöydällä (en edes juo teetä juuri koskaan), koirien pötkötellessä rahin molemmin puolin ja tuon lampun luodessa kämpän ainoan valon. Sitten ulko-ovi käy (tässä kohtaa kaikkien luonnonlakien vastaisesti kumpikaan koirista ei päästä minkäänlaista ääntä tai edes korvaansa liikauta siitä rahin vierestä) ja rakkaani saapuu kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja hymyilee kodinhoitohuoneen ovelta, koska uunissa on juuri valmistumassa paisti.

.......

Mut oon mä siinä jo kerran lukenut! Strandmon: twelve points!

Neiti Kesäheinäkin on äidin hoivista palautunut Laihian maisemiin ja jännityksellä nyt seuraan hänen sopeutumistaan. Kun hän vuosi sitten raksaevakkoon lähti, niin hänellähän oli vain joku kuusi reunoilta ruskeaa lehteä tallella mun "hoidon" jäljiltä. Oikeastaan hän oli siinä kunnossa, että moni olis laittanut toivon puutteessa suoraan roskakuormaan. Mutta mitä vielä! Nyt hän kukoistaa niinkuin kaikki muutkin mun äidin hoidossa olleet kukat. Ne jotka jäi, kaikki kuoli. Yritän olla ajattelematta tätä liikaa. Oon nykyään kuitenkin niin hyvä mutsi, että käytin kaikki kukkamukulat aamulla suihkussa!

Vanhat, tutut tavarat etsivät kiihkeästi paikkaansa uudessa kodissaan. Hartwallin korit istahtivat telkkarin alle toimittamaan puuttuvan tv-tason virkaa ja peittelemään pistorasioita, entisöidyt tuolit löysivät paikkansa pääoven luota ja  pari vuotta sitten väkerretty stenciltaulu päätyi lopulta makkariin.

Olen löytänyt itseni muutamaan otteeseen pyörimästä keittiöstä kädessä milloin vanha Arabian maitokannu, milloin kasa mumman perintölautasia, ihmettelemässä, että minne helvettiin mä nyt nämä sitte? On harmittava tosiasia että tonne rakkauskeittiöön ei yksinkertaisesti sovi hyllyille pönöttämään Arabian kannut eivätkä edes ne vanhat Arabian jalalliset kulhot, joita olen vuosien mittaan bongaillut kirppareilta. Todistusaineisto mun menneisyydestä arabiaflipuna ja vanhan turhan tavaran haalijana on nyt piilotettu suljettujen ovien taakse. Jääkää hyvästi, aarteeni, for now.

Tadaa! Keittiö koko komeudessaan! Keittiö, joka vie ruokaryhmän kanssa suurimman osan koko tuvasta. Tuntuu nyt jälkikäteen ihan siltä, että rakennettiin koko talo keittiön ympärille. Sinänsä ärsyttävä asia on se, että kun vuosi ollaan haaveiltu isosta keittiöstä ja kaikista ihanista ruoista mitä siellä sit väännetään, niin nyt sen ollessa mahdollista ollaan molemmat jollain helvetin maitorahkadieetillä. Mut on tos keittiös ihan kiva blenderikin käynnistää :D

Jossain vaiheessa meillä molemmilla oli hirvee ennakkoangsti tätä ruokaryhmää kohtaan: se ei sovi tonne köökkiin, siitä on päästävä eroon,  se on ihan peestä. Mut ei aikaakaan siitä kun pöytä oli sisään kannettu ja tuolit sen ympärille aseteltu kun honattiin, ettei se ny niin huono ookkaan. Jukan fantasiat massiivitammisesta ruokapöydästä laantuivat ainakin toistaiseksi, kun olishan se vähä tammiöveri jos tossa olis vielä kaksmetrinen pöytä saarekkeen ja kaihdinten jatkona.

Näiden pylleröiden kanssa käytiin ottamassa Aatoksen syntymäpäiväkuvaa näin keväisissä tunnelmissa viime viikolla. Täydellistä kuvaa ei saatu, eikä kevättäkään, mutta on tää räntäsadekin parempi kuin +30 astetta ja tuulta 0m/s.

Terveisin,

SummerHater83

Viimeisiä pintoja ja väliovia

Viikonloppuna tehtiin raksalla viimeisiä jämähommia, eli kaikkea sellaista joiden tekemiseen menee 10 minuuttia, mutta työkalujen keräämiseen ja putsaamiseen 30 minuuttia.

 Kuten ovensuiden laatoitus. Saatiin khh:n vessan ja vaatehuoneenkin väliovet vihdoin paikanpäälle, ja heti kun Jukka sai karmit lyötyä kiinni iskin paikalle laastin ja laattojen kanssa. No, tummanharmaa lista oli tietenkin tilaustavaraa ja sitä odotellaan ties miten kauan, joten viimeiset ylösnostot jäivät tältäkin erää laittamatta. Olin jo valmis polttamaan laatoituskamat....

Toissa viikonloppuna tekemämme Ällistyttävä Ikea-reissu 2016 oli menestys. Otettiin sieltä kolme vaatekaappia, muutamat peilit ja peräkärryllinen kaikkea muuta mahdollista ihan peitoista ja pullasudeista lähtien. Nyt on sitten tavaraa. On, ON.  

Viikonloppuna saatiin viimeinenkin liukuovikaappi kasaan ja kaikki nämä härpäkkeet hukutettua kaappien sisuksiin. Yllättävän hyvän tuntuiset oli noi kaapit. Mulla perusoletus Ikean kamoista on ollut se, että vähä niinku olis pahvilaatikoista laitettu kaappi kasaan. Sellanen joka vähä heiluu ja tuntuu huteralta, että jos vähä kovempaa laittaa oven kiinni niin sieltä lähtee sivuseinä irti, mutta noi liukuovipaxit oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Ja oooooh mikä säästö! Kolme ikeakaappia yhden kalustekauppakaapin hinnalla!

Kylppärin ovena meillä onkin tämmönen saunan ovi. Jänskä. Siinä on tommoset vakoiluraot jos tykkää tirkistelystä. Tervetuloa vaan meille saunomaan.............

 Kjäh kjäh...

Muiden tuvan ovien ollessa läpiharmaat, otettiinki khh:n oveksi tommonen lasitettu. Kun ei siellä khh:ssa oo yhtään ikkunaa, ja kun toi lasinen olis ehkä vähä köykäsemmän näkönen tossa keittiön kyljessä. Khh:n ulko-ovikin on lasinen, samoin ton perällä häämöttävän vessan iso ikkuna on tommosta satiinilasia vai mitä ihme huurretta nyt sitten onkin. Mistä näistä tietää kun on maitoo sun muuta? Mut pointti: kodinhoitohuoneen väliovi on ihana.

Rasti seinään: kylppäri on paneelissa. Siis saunan seiniä myäri. Oon ne ehtinyt öljyämään ja tätä nykyä seinässä pönöttää terhakkaana myös 2kpl suihkuja. Katossa kimmeltää kaunokainen Winledin lasikuutio Helmi. Katonrajassa tarkkasilmäinen rekisteröi myös lednauhan, joka helkkari soikoon oli valoltaan ihan sininen. Jos tykkäis fiilistellä nistivessatunnelmaa niin sen olis voinut jättääkin, mutta kun ei. Peräänkuulutamme valkoista valoa! Asia on kuulemma hoidossa ja nauha vaihdetaan asap.
¨

Ja kripojakin on laiteltu. Tässä nyt näkyis nää oh:n väliovetkin. Tommoset tummanharmaat ne olis. Oliks tää nyt se sama RR-koodi kun meidän kattopellillä, RR23? Jukka saa korjailla tonne kommenttikenttään kun taas julistan faktoja miten sattuu :D Mut niin mä muistelisin. Abloyn rivat oli ihanan halvat! Jotain kympin kappale! Säästö!

Savon Twistit on osoittautuneet käytössä todella hyviksi. Vaikka vieraille tuntuu tuottavan päänvaivaa niiden avaaminen, niin esim multa se sujuu jo tosi hyvin :D 

Hehe muuten, kun viime postissa kirjoittelin Aatoksen liukasteluongelmista mikrosementillä. No hänelle tuli eilen DiivaDogista jarrusukat :D Katsokaa nyt:

NÖYRYYTYS! HÄPEÄ! ARVOKKUUDEN KATOAMINEN!

Näihin kuviin, näihin eläinrääkkäystunnelmiin: aurinkoista viikonloppua kaikille pörriäisille <3

Keittiön kaksiväriset sälärit

Kun ikkuna-asiaa ja ulkomaailmalta piiloutumista alettiin miettimään, päädyttiin suht nopeasti puusälekaihtimiin. Pyöriteltiin siinä ajatusta kaikenmaailman raitarullaverhoista ja joka suuntaan aukeavista vekeistä, mutta kun niissä ei ole paljoa säätövaraa läpinäkyvyyden kanssa, niin ei vaan jotenki natsannut.  Säleissä on paremmin säätövaraa ja ne muutenkin tuntuivat sopivan paremmin fiilikseltään meille.

Säleen koko sai molempien mielestä olla 50mm, jonka jälkeen päätettäväksi jäi vain väri. Koska Jukalla on outo tammifetissi Jukka on erityisen mieltynyt tammeen, oli tämä keskustelu hyvin hyvin lyhyt. Eikä mennyt edes vääntämiseksi, koska tammi oli kevyesti paras sävy meillä mallikeikalla käyneistä säleistä. Pähkinäkin oli kyllä jees, mutta vähän liian tumma.

Jotenkin sain ajettua läpi ajatuksen vuoristohuoneen käsittelemättömästä keisaripuusta, joka on tammea huomattavasti vaaleampi (sopii paremmin vaaleisiin seiniin), sekä keittiön kaksivärisistä säläreistä. Asiaa vähän funtsittiin ja mallikuvia netistä etsittiin (löytyi 1 kpl), ja tultiin pikkuhiljaa siihen tulokseen, että täysruskeat tammisäleSEINÄT molemmin puolin tupatilaa on todella liikaa. Valkoista sälettä ylös ja tammea alas, raja tulis saarekkeen kanssa samaan linjaan.
Vähän jänskätti laittaa näistä tilaus eteenpäin. Järjettömän kalliit, koko keittiön levyiset sälekaihtimet yhden esimerkkikuvan perusteella, sillä fiiliksellä et vois olla kivat.

No kuinkas kävi?

NO TÄYDELLISET TIÄTTY!

Tai okei, okei. Tilaus lähti 90cm rajalla, mutta onkin nyt 84 sentissä. Ihan hieman häiritsee silmää tämä, olis saanut tammea olla pari sälettä enemmän. Mut kestän. Kestän. Koska katsokaa nyt vielä:

Kaihtimia tuli näihin isoihin ikkuna-aloihin kolme kappaletta: kaksi kahden ikkunan levyistä ja yksi oven levyinen. Materiaalina on värjätty keisaripuu, joka edullisuutensa lisäksi on myös huomattavasti aitoa tammea köykäisempää. Nuo kahden metrin kaihtimet ovat tosin tälläkin materiaalilla aika tuskaisen tuntuiset nostaa ja kääntää. En tajua miten ne narut voi kestää käytössä. Kai ne kestää!

Huomatkaa myös kuvissa esiintyvät muuttolaatikot, siisteys ja pari tuolia. Kyllä: se on tapahtunut. Ekat kamat on kannettu sisään! Enää odotellaan sähkäriä, putkimiestä ja tarkastuksia. Ja listoja :D

Kovin oli jo tilaa temmeltää viikonlopun jälkeen. Siinä on jalkalamppu ja kaikkee. Ja lattiat avattuna! Aatos parka ei sitten millään meinaa pysyä pystyssä tolla luistinradalla. Tilasinkin hänen vaariudelleen koirien jarrusukat :D En kestä, se tulee olemaan maailman huvittavin näky :D