Ensimmäinen vuosi

Tällaiset oli tunnelmat reilu vuosi sitten, 9.3.2014.

Noin vaan hujahti vuosi! Onpas ällistyttävää. Vuosi meni ja meillä on melkein muuttokuntoinen talli ja taloa toiveikkaasti kivijalan verran. Tähän asti päästiin viime kesäisen tykityksen ansiosta, sillä lokakuun lopussa kun talli saatiin lämpimäksi, rauhoittui koko työmaa käytännössä koko talveksi ulkotöitä lukuunottamatta.

Ihan vähän haikeana muistelen vuoden takaisia puunkaatopäiviä. Ehdottomasti mun lempivaiheeni rakentamisessa tähän mennessä, vaikka aluksi suhtauduinkin Jukan puunkaatofiilistelyyn vähän skeptisesti (se voiteli moottorisahaansa varmasti jo ennenkuin oli nimet edes tonttipapereissa). En voinut käsittää. Mitä siistiä on puiden kaatamisessa ja pätkimisessä, ja siinä että niitä tukkeja sitten rehataan ympäri tonttia jollain halvatun saksilla ja oksia kasataan kasoiksi joka nurkalle? IMO kuulostaa ihan p*skalle ja alkukantaiselle miehistelylle.
No eihän siinä mennyt kauaakaan kun tajusin olleeni erittäin väärässä (paitsi miehistelyn suhteen), ja että puunkaatohommat on ehkä siisteintä hommaa IKINÄ. Kevätaurinko, kakstahdin ja puun tuoksu, termarikahvit. 

Jos olisin mies, olisin metsuri.

Vuosi takana, toinen edessä! Hyvä me!

Maalausviikonloppu

Raksa-Tean paras ystävä: kahvi.

Puhuin aiemmin täyttä sontaa kun kerroin lattian saavan verhokseen vain primerin. Asiaa tovin ajateltuamme vaihtui primer Betolux Akvaan, jota onkin nyt viikonloppuna kahtena eri päivänä sudittu laimennettuna lattiaan. Kahtena päivänä, eikä vieläkään valmista!? Nyt joku voisi ihmetellä, että onpa typerää tehdä pätkissä ja no miksei sitä nyt kerralla sitten voisi, laiskat. Ja mites ne työsaumat? Tähänhän on pätevä syy: katon levytys ja maalaus plus jatkuvasti tiellä olevat kamat ja niiden siirtely tallin puolelta toiselle. Eli tässä mennään parin kolmen levyn leveyttä kerrallaan ikkunaseinältä toiselle.
Enää tosin on Betoluxitta vain muutaman neliön alue heti ulko-ovella, eli yllä oleva kuva on lauantainen ja täysin harhaanjohtava :)

Betoluxin sudin lattiaan pitkänukkaisella telalla. Työtekniikka muistutti lähinnä erittäin likaisen lattian moppaamista, kun telaa sai tosissaan lattiaan painaa ja hiertää, että kaikki valussa olevat pikkuiset reiätkin täyttyivät maalista. Maalaamme lattian siis vain kertaalleen, ja odottelenkin jännityksellä pinnan kestävyyttä, etenkin kun käytössä oli ohennettu maali. Purkissa ilmoitettiin lattian saavuttavan lopullisen kovuutensa vasta kahden viikon kuluttua. Ei siis mitään toivoa että maali pysyisi lattiassa sinne asti ilman kolhuja.

 Raksavahti nti Usva Koiranen päivysti kevätauringossa.

 Lauantai-iltana toisen lattiamaalaussession jälkeen kosteus alkoi nopeasti nousta alkuperäisestä reilusta 40 prosentista. Mittaria onneksi vielä hymyilytti. Kuivuri ja lämppäri jäivät sinne kilvan hurisemaan kun keräsin kamani ja kirmasin kotiin.

Vähän tuntuu höhlältä maalata autotallin lattia ja seinät ja katto valkoiseksi, mutta toisaalta mitäs väliä sillä. Ainakin päästään hetkeksi kokeilemaan sitä täysvalkoisuutta mistä kaikki aina puhuu, vain korkeakiiltoiset keittiönkaapit puuttuvat :D

Minä rakastan Latoa

Miten voikin olla näin vahvoja tunteita talomallistoa kohtaan.

Se on täydellinen.

Posti toi tänään mukanaan uuden Lato -mallistoesitteen *riemutanssi*, ja enpä muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani mainoksesta:D Koska koko Käpälämäen idea perustuu Latoon, on kuvastoa ihana selata ja katsoa, kuinka siinä esitellyissä taloissa on toteutettu ikkunat, ulko-ovet ja kattokulmat. Mähän olen nimittäin aivan järjettömän huolestunut siitä, miten sade ja aurinko runtelevat täysin ilman lippasuojaa olevan etuoven (ks. yllä), ja siitä, kuinka nelimetrinen kattotuoli kuulostaa kyllä aivan suhteettoman korkealta yksikerroksisessa talossa...

Yhteen päätettävään asiaan löytyi kuvastosta heti apua tuovat kuvat, nimittäin ikkunoiden sisäväriin:
tummanharmaa vai valkoinen?

Jollain tavalla lämpenen ehkä tummille enemmän... Näyttäisivät toimivan parhaiten juuri kuin kuvassa, eli ilman verhoja. Valkoiset taas sulautuisivat seiniin, eikä ympäröivällä kamalla olisi niin suurta merkitystä kokonaisuuteen. Toisaalta, joudun kysymään itseltäni myös kysymyksen, että haluanko mä korostaa naapuritaloa tummilla kehyksillä, vai en. Meitähän ei ole siunattu metsämaisemalla.
Näiden kahden lisäksi kuvastossa vilahti myös tamminen vaihtoehto, joka ei sekään ollut yhtään hullumpi.

Kerro kerro kuvastin, mikä on tämän katon kaltevuus.

Uudessa kuvastossa oli edelliseen verrattuna paljon uusia juttuja. Viime kesän messumalli (yllä) oli vahvasti esillä, ja vaikka siihenkin kesällä kovasti ihastuin (TERASSI!!!), tuntui se nyt näiden perinteisten latojen rinnalla taas kalpenevan. Eihän tommoset isot neliöikkunat oo edes latomaiset, buu.

Ensiesittyelyssä on H-malli, joka nimensä mukaisesti on H-kirjaimen muotoinen, muodostaen sekä etu- että takapihalle suojaisan syvennyksen terassille. Ihan hauska idea. Tämänkaltaisilla taloilla taitaa olla jonkinasteinen nousukiito käynnissä, kun naapuriinkin on nousemassa atriummahtava (onko se sana? :D) yksilö.

Oli siellä tarjolla vielä talomallien lisäksi saunarakennusta ja pihavarastoakin, sekä ihan kivan näköinen, 58 neliöinen "mökkilato".

Vaikka uusi Lato tuntuu kuvastossa välillä harhautuvan vähän turhan kauaksi esikuvastaan (pulpettikatot, ristikkoikkunat), porskuttaa perusmalli edelleen hienosti eteenpäin. Yllä olevassa kuvassa esillä itse mallin suunnittelijan, muotoilija Ulla Koskisen oma koti, johon itse rakastuin ensisilmäyksellä. Rakkauteni palaa edelleen roihuten! Kunpa vain nuo seinät olisivat minun! Ja mikä ihana täydellinen atrium siellä ikkunoiden takana siintääkään! Käsittääkseni Koskisen talo koostuu kolmesta erillisestä Ladosta, joiden keskelle jää tuo ikkunoista näkyvä terassialue. Toimii.

Joo o. Huh. Vuodenko saa seuraavaa mallistoa taas odotella? Hankala on kyllä ymmärtää ihmisiä jotka eivät tunne väristyksiä näitä tupia katsellessa. Laitetaan ihan testimielessä vielä toi ensimmäinen kuva uusiksi:

*väristyksiä*

... edes vähän?

ps. postausta ei toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kannustalon kanssa, vaikka kaikki merkit ovatkin ilmassa :D Kiitos heille kuitenkin kuvien lainasta.

pps. kuvastossa oli linkit kahteen ladonrakentajan blogiin: Puronmutka ja Se Oikea Oma Koti. Käykääs katsomassa!

Sunnuntaiduuni

Viikonlopun työkuva.
Sunnuntai-ilta ja selkävaivainen työmaamestari asettelee kattoon toista levyä.

Muutos on hyvästä

Viimeisen pari viikkoa keittiön pöytä on täyttynyt nykyisen talon papereista: kuvista, luvista ja mitä näitä nyt on. Talo on nimittäin myyty ja life as we know it is about to end.
Huhtikuun puolessa välissä pitäisi elämä olla laatikoissa ja sänky Käpälämäen tallissa. 

Tilanne tallissa tällä hetkellä on tämä:

Tällä viikolla ollaankin iltaisin siellä naputeltu, ja malttamattomana ihmisenä maalasin eilen ensimmäisen valmiin seinän pohjamaaliin. Tänään Jukka tuo tullessaan levyhissin ja viikonlopun jälkeen pitäisi tilanteen näyttää levytyksen valmistumisen suhteen jo paljon paremmalta.

Talliin tulee yksi erillinen tila kph/wc-tarkoitukseen, eli väliseiniä pystytetään kokonaista kaksi. Seiniä ja kattoa ei tasoitella nauhoitusta kummemmin ja lattiaankin vedetään vain primer pölyä sitomaan. Hommaa siis on suhteellisen vähän, mikä on ihan jees aikataulunkin ollessa tiukka.

Kevään pikkuhiljaa lähestyessä alkaa itse talonkin pystytys rullaamaan tasaisemmin eteenpäin ja sen myötä ollaan bloginkin puolella aktiivisempia.

Jee! Onpa taas jännittäviä aikoja!