Perjantaitunnelmat

Perjantai-illan huuma Käpälämäellä oli käsinkosketeltavissa:

No oikeesti oli oikein onnistunut ilta (vaikka jäikin odotettua lyhyemmäksi allekirjoittaneen toiveesta). Todettiin kuivurin hoitaneen hommansa ja tuputeltiin villannurkat takaisin seinille, ja polkaistiin käyntiin terassinmuottisavotta, tavoitteena 13kpl 50x50 anturamuottia vanhasta muotista pätkittynä ja uudestaan yhteen lyötynä. Siivut ja siteet sain sirkkelöityä, ja nyt ne odottavat kasaanlyöntiä keskellä tätä kaikkea. Mutta ei se haittaa vaikka on vähän ahdasta, koska TITTIDII! LEVYJÄ SEINISSÄ! LEVYJÄ SEINISSÄ!

OH WOW. Siinähän ne. Ensivanerit.

Pääsen oikein antaumuksella ihailemaan vanerin ja betonilattian yhdistelmää (se on täydellinen), ja haikeudella muistelin alkuperäissuunnitelmaa keittiön betonisaarekkeesta ja vanerisista kaapinovista. Kaikkeahan ei voi saada, ja ollaan molemmat niin fiiliksissä tosta aikaisemman postauksen rakkauskeittiöstä, että se on yks hailee että vaneriovet ovat menneisyyttä. Käytiinki jo Gigantissa tsekkaamassa Epoqin keittiöitä, ja keskiviikoksi on varattu Nixille suunnitteluaika. Nixillä duunissa oleva ystävä saa varmaan kourallisen harmaita hiuksia kun pääsee toteuttamaan meidän korkealentoista visiota paperille...

Ja on toi betonilattiakin hieno. En oikein ymmärrä minkä takia sitä pitäisi tuon kummemmin edes hioa, siis jos sen haluaisi talossa jättää valmiiksi pinnaksi. Kuluttaahan se "vähän" sukkia ja on "pikkusen" epätasainen muutenkin, mutta ei kai sen väliä jos se näyttää täydelliseltä? Käytännöllisyys on ihan liian yliarvostettua IMO.
No, tätäkin päästään testaamaan sitten kun tallissa asutaan, koska tuo nykyinen lattiapinta käsitellään pelkällä laimennetulla dispersiolla pölyämisen estämiseksi.

Tänään on lauantai ja ulkona pikkupakkanen, mikä täydellinen päivä otsalautaurakalle! Jee!