23.4.2014

Komatsu


It has begun.

Kolmas kerta toden sanoi, kun jälleen kerran töistä kotiin päästyäni kirmasin metsän poikki tontille odottaen näkeväni siellä kaivinkoneen. Tänään se näkyi! Olen innoissani! Meille menee tie! Meillä on kiviä! Paljon isoja kiviä! Ja lätkä! Ja jossain kohtaa kuulemma myös kalliota. ..... MUTTA EI SE HAITTAA! MEILLÄ ON TIE!!

Raksajumalat vaativat vielä neljä ylimääräistä mäntyä uhrattavaksi alttarilleen, mutta kestän sen kuin nainen ja toivon, että jäljelle jääneet harvat kestävät maaperässä tapahtuvan myllerryksen. Pitää varmaan käydä jostain kääntämässä muutama lupaava alku takarajalle istutettavaksi vielä tämän kesän aikana, menetettyjen tilalle.

Pakahdun halusta päästä rakentamaan ja oon purkanut vimmaani viime päivinä nykyisen torpan terassien käsittelyyn. Honka vaihtui Kantoon, ja kokonaisuus on nyt tumman ruskea oranssehtavan sijaan. Paljon  parempi! Herrakin on ahkeroinut papereiden parissa ja sen tuloksena sai tänään laitettua rakennuslupahakemuksen matkaan. Nyt sitten odotellaan hyväksyntää. Hohhoijaa. Tää on yhtä odottelua: kunnan sivujen tonttitilanteen päivittyminen, rakennuslupa, lainhuuto, panttikirja, energiatodistus... paperia paperin perään. HALUAN JO RAKENTAA!

Palaan tähän kirjoitukseen vuoden kuluttua kun läkähdyttävä odotus on vaihtunut väsymykseen ja vitutukseen ja siihen, että itse projektin sijaan odotan sen päättymistä.

Siihen saakka....
MEILLÄ ON TIE!!!!