25.1.2016

Vielä kerran pojat: tuvan lattia

Voin vain kuvitella kuinka paljon vakkareita kiinnostaa enää lukea näitä mikrosementtijaaritteluja, mutta koska oman kokemuksen mukaan netissä ei liikaa tietoa ja käyttökokemuksia tästä tavarasta pyöri, niin mähän niitä sitten sinne tuotan minkä kerkeen. Eli tha-DAA! Tupa on lakattu ja siitä mä viisastunut olen.


Sinä epäröivä ihminen joka löysit tänne Googlen kautta kenties janoten tietoa lakkausvälineistä, niin olen sinulle nyt antava kullan arvoisen vinkin: älä missään tapauksessa käytä mohairlastaa. Käytä mohairtelaa. Voi itku mikä virhe olikaan vetää makkarien ja vessan lattiat mohairlastalla, joka jätti lakkaan veemäiset raidat ja epätasaisuuksia (no tämä tietenkin on tekijästä kiinni ja luulenkin et pihistelin lakan määrässä ja siksi jäi raitaa). Jos haluat olla varma onnistumisesta, niin valitse tela. Tuvan puolella telattu lakkapinta on täydellisen tasainen ja heti tuoreeltaan paljon himmeämpi pintainen. Tela oli myös helppo pökätä suoraan jatkovarteen ja säästin kovasti polvia ja aikaa. Lakkaa vedin viisi kerrosta.



Lattia on käyttöönottovalmis 24 tuntia lakkauksesta.
Oltiin valmiista lattiasta ihan hurmioituneita molemmat ja tassuteltiin siellä sukkasillaan hyvät tovit ihastellen: "ei vitsi tästä tuli oikeesti TÄYDELLINEN!" :)
Tuoreeltaan lattia tuntuu tosi liukkaalta, ja villasukilla sai luisuteltua tosi hyviä matkoja pitkin olkkaria ihan olemattomilla vauhdeilla. Huhujen mukaan liukkaus kuitenkin katoaa käytössä, mikä olis enemmän kuin suotavaa. Ei kai nää lonkat tästä ainakaan vahvistu enää? Ja ihan kiva sitten yrittää suihkustakin pihalle kun sutii vaan siinä lattiakaivon päällä.... Muuten jalkatuntuma lattiaan on tosi hyvä. Lähes kimmoisalta tuntuva pinta on miellyttävä ja mukavan lämpimän tuntuinen. Odotin sen olevan kova ja kylmä, mutta ite asettaisin sen näillä kokemuksilla johonkin muovimaton ja lattialaatan välimaastoon. Jännityksellä jäädään seuraamaan että miten lattia tulee kestämään koiria, kun tuntuu että se naarmuuntuu vähän turhankin herkästi vaikka kuinka sitä varjelen raksalta...



Lakan kuivuttua olikin aika taas suojata lattiat ja tällä kertaa tyhjentää olkkarin puolelle päämakkari ja vaatehuone. Viikonloppuna tupa näytti tältä, eli hävityksen kauhistukselta. Tarkkasilmäinen saattaa huomata taustalla häämöttävässä vessassa jo peilit ja kaikki. Ei voi olla totta! Eilen putkimies iski sinne pytynkin!



Kuvassa juuri asennetun pytyn sijaan erittäin tyytyväinen raksamuija. Kyllähän sen ny arvas että näitä omakuvia alkaa tiputella kun saadaan peilit kiinni :D

Hyvää maanantaita tyypit!

18.1.2016

Hanojen kaksintaistelu: Oras vai Hansgrohe?

On koittanut se hetki, kun hanojen ja pyttyjen valitseminen alkaa olla hollilla. Pytyt on oikeastaan mulle ihan sama (jotku halvat), vessojen ja kodinhoitohuoneen hanat on suht ihan sama (halvimmat), mutta keittiön hana on hyvin hyvin Tärkeä. Olenkin eilen uhrannut aikaani Googlelle ja eri hanamerkeille etsinnässä, joka hyvin nopeasti muuttui epätoivoiseksi. Onko todella niin olematon tarjonta hanoista, joissa on ulosvedettävä juoksuputki? KYLLÄ!

Kriteerit hanalle:

- ulkonäkö, tietty tärkein :D noei, mutta pitää olla semmoinen, mitä jaksaa tiskatessa katella kun muuten v*tuttaa.

- ulosvedettävä juoksuputki, koska allas on valtava

pesukonenappi

- laadukas merkki, jotta laadukas putkimiehemme suostuu sen asentamaan eikä tarvi jännittää että se tyyliin irtoaa ja tulee vesivahinko

No sitähän ajattelis että nämä kriteerit on helppo täyttää. Ennen etsinnän alkamista mua kuitenkin jännitti enemmän, että kuinka saadaan taas näistä kymmenistä vaihtoehdoista valittua. Onneksi Kohtalo kuitenkin puuttui peliin, eikä yksikään, YOU HEARD ME: EI YKSIKÄÄN hana täyttänyt näitä neljää kriteeriä :D Hahahaha :D



Finaaliin selviytyivät nämä kaksi. Tai ei voi puhua selviytymisestä, koska nää on ainoat vaihtoehdot ja niistä pitäisi päättää, vaikka kumpikaan ei ole Täydellinen.

Vasemmalla siis tuomariston suosikki Hansgrohe Talis S2 Variarc. Hän kuulostaa ihan autolta eikä paljon niille kalpenekaan. Katsokaa siis tuota upeaa muotoilua: tuota ylvästä kaulan kaarta ja mitä täydellisintä ulosvedettävää juoksuputkea.
               ......ja sitten tuota rimpulaa pikku ripaa. Ja sitä tosiasiaa, että hänessä ei ole itsessään pesukonenappia, joka pitäisi siis asentaa erillisenä tiskiin. BUU!

Oikealla mustaripainen viettelijätär, Oras Optima 2734F. Miten pitkälle hänen hanansa ylettyykään! Kuinka kiva musta yksityiskohta rivassa, ja pesukonenappikin kyljessä pönöttää!
               ...... mutta kun ei ole sitä ulosvedettävää juoksuputkea. Eikä muoto ole ihan yhtä viehkeä kuin Hansgrohella.

Et koita sit näistä.

Selvittelemme seuraavaksi hintoja ja pohdimme kuumeisesti sitä, että onko erillinen pesukonenappi tiskipöydässä jo ihan liikaa, kun siinä on jo hanan lisäksi se lavuaarin pohjatulpan avaus- ja sulkunappi (mikä on ehkä kans turhin nappi ikinä). Sitäkin varmaan pitäis miettiä, että onko Hansgrohe ihan liian kallis vrt. Oras.

Lopuksi Oraksen Aventa, joka olisi täyttänyt kaikki kriteerimme, paitsi ulkonäön:


En ole ihan hetkeen nähnyt näin erikoista hanaa. K-Raudassa tätä ehdin jo joku aika sitten näpelöidä, ja toi ripasysteemi on jotain niin erikoista, että en mä ymmärrä miten sitä ees käytetään :D Jos ripa olis erilainen, niin tää saattais olla ihan siedettävä kokonaisuus, onhan siinä kuitenkin se kuuluista ulosvedettävä ja pesukonenappi ja kaikki.

Jos jollain on vinkata kriteerit täyttävää hanaa, niin puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi.
Juuri saapuneen tiedon mukaan allekirjoittanut on tänään menossa koeistumaan pyttyjä! Jee!

Kuvat valmistajien sivuilta.

11.1.2016

Loppurysäyshenkeä havaittavissa

Viimeiset kaksi viikkoa on painettu menemään ihan kreisinä ja talo tuntuu tässä vaiheessa valmistuvan käsiin. Valmista pintaa siellä ja täällä, kalusteiden kokoamista ja muistilistojen laatimista. Vielä ei kuitenkaan kuulemma kannata muuttolaatikoita alkaa pakkaamaan, kun kylppärissä on paria seinänpätkää lukuunottamatta vastassa vain tasoite ja muutama huone on vielä lattiapintaa vailla. Hanoja ja pyttyjä pitäis kattella, ja miettiä että mistä kannattaisi etsiä liukuvaatekaappia kodinhoitohuoneeseen ja aulaan (takit ja kengät ja hanskat ja huivit).

Mutta kyllä ne ehtii.


Saunaan saatiin vuodenvaihteessa naputeltua eristelevyt. Kodinhoitohuoneen tummanharmaat seinät saivat seurakseen tervaleppäkaton. Piti tätä kattopaneeliasiaakin vatkata vaikka kuinka kauan: haapa vai tervaleppä? Tervaleppä vai haapa? Kuusi vai tervaleppä vai haapa? Thank God valittiin tervaleppä, se sopii seinien kanssa ihan sairaan hyvin yhteen eikä ole kallein vaihtoehto.
Saunaosaston puolella on FinnFoamin Pir-levyjen jälkeen sudittu vesieristettä seiniin ja lattioihin, ladottu valkoista laattaa välitilaan ja tasoiteltu suihkun puolta gruesolla. Vielä vähän sitä sorttia, ja sitten pääsen mikrosementtihommiin.



Todiste siitä, että viimeinen kerros tuvan sementtilattiasta on hiottu mitä perusteellisimmin. Nyt lattia kuivuu vielä pari päivää, ja torstaina isken paikalle lakkaushommiin.



Herra Takka kuorittiin suojamuovistaan ja naapureiden puulahjoituksen turvin tuikattiin ensimmäinen pesällinenkin palamaan loppiaisena. On se kaunis! Eikä haljennut! Eikä tullut savut sisälle!



Tupa tyhjättiin kahteen pikkumakkariin jotka on nyt siis ihan täynnä tavaraa. Vuoristohuoneeseen mahtui yllättäen kaikki Nixin kamat: keittiö, kodinhoitohuone, vaatehuone ja vessa, PLUS kodinkoneet.



Keittiö on tämän kuvan jälkeen edistynyt valtavasti kun jälkitoimituksena tulleet pähkinäviilut viimein saapuivat. On jo saareketta ja kaikkee, mai gaad. Ja ne viilut... Voi ne viilut on niin kauniita!



Kaikki suunnitelmat mitä khh:n vessan seiniä varten on joskus ollut unohdettiin, kun toisen vessan märkätilatasoiteseinät tapahtuivat ja hurmasivat meidät molemmat. Samaa samaa sinne toiseenkin, ja siellä hän nyt tyytyväisenä pönöttää mt-puvussaan.


Ovi- ja peiliseinään puhtaanapitosyistä telasin tallin maaleista yli jääneet Lujan jämät sävyssä Ketju. Ja katossa sitä ihanaa tervaleppää! JA VALO!!! :D



Hän.


 

Punatiiliseinä, punatiiliseinän saumat, saumojen sävyn päättäminen ja niiden tekeminen. Kaksi ensimmäistä on jees, jälkimmäiset vähä jotain mikä ny ei niin olis kiinnostanut. Saatiin Jukan kaverilta lootallinen esihistoriallista kimröökiä, koska olin saapunut päätökseen jonka mukaisesti saumoista oli tulossa pikimustat. Sekoitin kimröökiä muurauslaastiin, ja sehän ei sitten montaa varvia kaivannut kun oli jo selvähköä että ei sen sauman ihan pikimusta tarvis ollakaan. Seuraavaan satsiin vähän maltillisemmin väriä, jonka jälkeen sauma läpäisi jo vaativan insinööriraatimmekin.
Itse saumaaminen ei ole mitään kiireisen ihmisen hommaa: oon saanut tuhlattua tohon olemattomaan seinään jo kaksi päivää, eikä se ole vieläkään valmis, koska laasti loppui kesken.

Lisää laastia käyn hakemassa huomenna. Tänään tehtävälistalla on khh:n vessan lattian ylösnostolaatoitus ja oviaukon tekeminen loppuun nyt kun siihen on saatu leikattua sopivan kokoinen lista katkaisemaan laattajaon kodinhoitohuoneeseen. 



Ja hei onko vähän kivaa kun tuli talvi! Neiti Usva Koiranen on ikäväkseen joutunut paukkupakkasten myötä viettämään enemmän aikaa raksalla kuin tukkipinon alla, eikä ole kovin amused (voi vinku kun täällä kuuluu välillä kovia ääniä ja yhyy kun ihmiset ei pysy paikallaan vaan liikkuu ympäriinsä no otan silti kauneuspäikkärit zzz...), mutta emäntänsä on erittäin tyytyväinen vallitsevaan säätilanteeseen ainakin niin kauan kun ei sada kovin paljoa enempää lunta ja joudu lumitöihin.

Aurinkoista alkanutta viikkoa murut <3