26.2.2016

Oops I did it again

Tiedättekö miten hankala yhdistelmä on olla ihminen joka rakastaa viherkasveja yli kaiken ja olisi valmis vuoraamaan niillä kaiken vapaan seinä- ja lattiapinnan tuolla kämpässä, mutta samaan aikaan ei niinku millään saa pidettyä niitä hengissä? No maailman VAIKEIN.

Kun yritän aktiivisesti välttää kukkakauppoja, esim. tuota kaikkien viherkasvien keskitysleiriä Plantagenia (siellä myydään vauvakasveja ALENNUKSELLA), niin joskus on vain tehtävä mitä on tehtävä ja käytävä mestoilla kattelees niinku aikuiset ihmiset.




Kaltaiselleni kaikkien kukkien rakastajalle ja potentiaaliselle ostajalle on hankala kävellä edes tavallisten kauppojen kukkahyllyjen ohi. Siis niiden hyllyjen missä on muutama nääntynyt pelargonia ja viime syksystä asti uutta kotia odottanut aneeminen muratti. Kuulen kuinka ne kukat kuiskii "tea....teeeaaaa.... sä pystyt pelastamaan meidät...thhheeeeaaaa......". Yritän olla ottamatta katsekontaktia. Yleensä mahdotonta. Sanomattakin siis selvää että joku Plantagen on todellinen riski heaven on earth, puhumattakaan sitte mistään kasvihuoneista jotka räjähtää kesäisin väreistä ja on täynnä maailman suloisimpia kukkivia pihakukkia, kuten niitä pelargonioita.



Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden. Tässä kuvassa todistusaineistoa siitä, että porttiteoria on myös viherkasviaddiktien kohdalla totta. Viime viikkoisen äidin kanssa suoritetun Minimanin reissun jäljiltä Käpälämäelle saapui ensimmäinen kukkanen, tuo oikeanpuoleinen peikonlehti. Siellä se urheasti odotti ottajaansa Minarin olemattomalla kasviosastolla. 8 euroa. Eihän sille voi sanoa ei? Aikani arvottua ja äidin reaktioita ostoajatukseeni tarkkailtuani siirsin peikon vaivihkaa koriini ja jatkoin ruokaostoksille muina naisina.
Kyyyyyllä sinne taloon voi jo kasvin viedä vaikka raksa on todella kesken. Siellä on kivasti vähän normaalia kosteampi ilma ja ihanista ikkunoista loimottava ihana keväinen valo. Täällä tallikämpässähän se nääntyisi ihan oikeesti viikossa PIMEYTEEN.



No voi eikä miten täydellinen tekosyy lähteä Plantageniin muutamaa päivää myöhemmin for no reason: Helsingistä P-maalla kyläilevä kaveri. No voi eikä mitääää täällähän on kaikkia uutuuksia! EIKÄ NE MAKSA PALJON MITÄÄN!! Jes! Lyyraviikunoita on vielä -> koriin.
Ostin viime reissulla lyyraviikunan ja hänhän kuoli sitten kuukauden sisään saavuttuaan Laihialle :D Laitetaan pimeän tallin piikkiin. En kyllä varmana kastellut liikaa.



Katsokaa nyt miten artsuilta ne näyttää aamuauringon kajossa. Mun sydän väpättää kun heitä katson! Miten kauniita onkaan kasvit! Ja PIKKUISIA!! Voi ettepä kuolisi heti!
(tähän muunnelma Dingon Autiotalosta jossa aurinko laskee vartesi taa ja värjää sun lehtesi punaisellaan)


Vasemmanpuoleinen lyyraviikuna on tällä hetkellä sisustusblogeissa kuuminta hottia. Oon toiveikas että trendi laantuu pian ja näitä tulee hirveesti myyntiin vähän vanhempina ja suurempina versioina et voin rakentaa niillä kunnon näköesteet ikkunoiden eteen. Semmonen kunnon vihreä muuri. Sitä odotellessa kasvattelen tästä murusesta kunnon sydäntenmurskaajaa.
Siinä vieressä on sitten tämmönen lohikäärmehenkinen, varjossa viihtyvä komistus. Ei sitten mitään käsitystä mikä lajike kyseessä, kun satuin ostohetkellä olemaan jonkinverran sekaisin enkä rekisteröinyt mitä siinä hintalapussa luki. Jokatapauksessa hän on hirmuisen kaunis ja rakkauteni palaa voimakkaana.

He sopivat niin hyvin yhteen jääkaappikaapin kanssa.

Aika näyttäköön montako viikkoa nämä kaverit jaksavat sinnitellä mun hoidossa...
Otetaan vastaan vinkkejä miten huonekasveja tavataan pitää hengissä. En oikeesti ymmärrä miten sain kämmättyä sen edellisen lyyraviikunankin. Niiden lajikuvauksessa vielä erikseen sanotaan että helppohoitoinen. Helppokuoloinen mä sanon. Ehkä se oikeesti oli se valon puute? Vai kastelinko sittenkin liikaa?



Ainiin ja sit yks maailman ärsyttävin juttu vielä: äidille raksahoitoon menneet kahvipensas, nukkumaija ja viirivehka KUKOISTAA siellä porukoiden nurkissa. Ne on ihan kuin eri kasveja kun vertaa siihen mitä ne oli lähtöhetkellä! Viirivehkakin oli tiputtanut melkein kaikki lehtensä ja nyt se näyttää ihan siltä miltä se näytti Plantagenissa silloin 1,5v sitten kun sen ostin. Tosi raivostuttavaa. Ehkä niillä on siellä kosteampi huoneilma kun on vanhempi talokin? Ja ne sai olla koko kesänkin terassilla, siitähän ne tykkää.

Olispa terassi.


16.2.2016

Alkukuun tunnelmat kuvina

Viikot ne vain vierii kiihtyvään tahtiin. Virkistävää huomata, että pihalla paistaa ajoittain jopa aurinko. Esim. nyt kun istun täällä hämärässä kämpässä läppärin näytön kajossa, niin oven pikkuikkunoista näkyis pihalla olevan mitä ihanin talvipäivä! Olkoot se siellä. Piankos tästä saa lähteä kohti Vaasaa auringon ÄRSYTTÄVÄSTI häikäistessä suoraan silmiin koko ajomatkan.

Raksa on mun osalta pysähtyneessä tilassa. Odottelen kärsimättömänä että kylppäriosaston panelointi valmistuisi ja pääsisin vihdoin vesieristämään ja laatoittamaan talon viimeistä todella keskeneräistä tilaa, kodinhoitohuonetta. Oon ehkä turhan optimisti jos toivon tämän hetken koittavan ensi viikolla, mutta väkisinkin täs haluaa asettaa jotain aikataulua koko ajan. Tosi rasittava piirre varmaan kanssarakentajan mielestä :D 

No mutta mitäs tänne oikein kuuluu? Seuraa tunnelmallinen raksakuvasarja helmikuun alkupuoliskon fiiliksistä:


Tiilivessan allastaso on valmis! K-Raudasta mukaan tarttuneella Osmo Colorin puuvahalla sävyssä Kuusi vedin ekan kerroksen, toisen kerrokset saman vahan ja kirkkaan Topoilin sekoituksella ja kolmannen kerroksen pelkällä Topoililla. Hyvä tuli! Ei yhtään niin tumma kuin saarekkeen tammet!



Siellä se osaansa odottelee, tuo pahamaineinen kodinhoitohuoneen lattia....







Talon kaksi viimeistä maalaamatonta smyygiä otettiin käsittelyyn ja tässä koreilee vasta käsitelty päämakkarin ikkuna.



Aatos Koiranen on paluun tehtyään sopeutunut raksakoiraksi oikein hyvin. Vuoden vanhempana hänestä on tullut huomattavasti lungimpi, eikä enää seuraa KOKO AJAN JOKA PAIKKAAN AINA. Nyt hän tykkää pötkötellä matolla ja tuskin jaksaa silmiään raottaa vaikka vieressä starttaisi halkaisusirkkeli. Jukalla saattaa olla Aatoksen energiatasoista vähän eri mielipide, mutta kun on 10 vuotta elänyt tauottoman kuumottavan tuijotuksen kohteena 24/7 niin nykyhetki = heaven :D







Pikkiriikkisessä astiakaapissa on valtavat saranamekanismit!







Keittiön laatikot ovat kolmea ripaa vaille valmiit.
Kun talo on valmis voin pitää näyttelyn kuvista joissa esiintyy kahvikuppi.





Jos nyt näillä pärjäisi loppuraksan. Yritin viime viikolla epätoivoisesti tyhjätä talosta turhia työkaluja talliin. Epäonnistuin. Tarvitsemme kaikkia.





Yksin raksalla olemisessa on puolensa: voi kuunnella mitä musiikkia huvittaa.
Haen hyviä ruokaohjeita ja levyjä Googlesta samalla, hyväksi todetulla taktiikalla:
"maailman paras __lisää ruoka__" ja "the best __lisää genre__ album in the world".
Toimii joka kerta!



Viikonlopun sähkäröinneissä saatiin valot keittiön välitilaan ja khh:n vessan peilin päälle.



Voisitte ehkä auttaa mua ideoimaan käyttöä tämmöisille. Oon huomannut taipumukseni seota vähän väliä joihinkin juttuihin, pääasiassa silloin kun ei ole oikein mitään tekemistä. On siivouskausia (harvemmin), on junasukkakausia (tein viime kuussa viidet) ja nyt uusimpana on sunnuntaina alkanut origamikausi. Varoitus kaikille miehille: älkää jättäkö naisianne ystävänpäiväksi yksin kotiin :D Näitähän on nyt erikokoisia joku 40 kappaletta tos olohuoneen pöydällä, enkä mä tiedä mitä mä niillä teen, kunhan taittelen. Katselin Pinterestistä kaikkia ideakuvia ja ajattelisin että ehkä semmonen pitkä, runsas letka näitä jollekin seinälle katosta roikkumaan, tai sitten ihan vaan alekkain semmosena verhomaisena juttuna jollekin ikkunalle. Otan vinkkejä vastaan! Näitä tulee lisää niin kauan kun raksalehdissä riittää puutarhasivuja.

Keväistä (oooo sanoinko sen ääneen??) alkuviikkoa tyypit! :)

11.2.2016

Täydellisten riippuvalaisinten metsästys


Elämä oli helpompaa silloin kun ruokapöydän päällä ei ollut muutakuin spotit.

Viime viikon suurin väännön aihe on ollut KATTOVALAISIMET. Kuinka vaikeaa onkaan kahden ihmisen päästä yhteisymmärrykseen siitä, että mitä sieltä katosta pitäisi roikkua? No ihan todella vaikeaa. Siinä missä minä haaveilen yllä olevan kuvan tapaisista tomdixoneista, on vastapuoleni koska tahansa valmis tilaamaan trönöt IKEAsta. En oikein lämpenis ikeoille, näyttävät muovisille. Ja on vähän kurjan malliset. Semmoset... no, trönöt.

Trönöjä

Todellista tarvetta lampuille ei edes ole, koska onhan siellä ne spotit. Ihan hyvin vois odotella sinne saakka kun jo talossa asutaan, et sitten ihan rauhassa vois odotella että se Täydellinen tulee vastaan. Et nyt tämänkin ajan käyttäis siihen rakentamiseen et olis joskus kämppä mihin sen ruokapöydän edes vois kiikuttaa, sen sijaan et yrittää kaikilla mahdollisilla hakusanoilla löytää lamppukauppaa netistä jonka valikoima olis yks runsauden sarvi ja että tulis oikein valinnan vaikeus. MUTKU EN MÄ JAKSA KUN MÄ HALUAN NYT HETI LÖYTÄÄ KUN KERTA ASIA ON PÖYDÄLLE NOSTETTU.

Omat toiveeni lampuille:

- metallia
- mustat
- mattapintaiset
- kuvun sisäpuoli vaalea tai kultainen tai kuparinen
- valokeila joka valottaa vain pöydän eikä koko huonetta sen ympäriltä
- halvat tietty

Lamppuja tulisi pöydän päälle ainakin kaksi, mutta jos ovat kovin pikkuisia niin kolme tai neljä.

Kuinka ollakaan niin kriteerini täyttäviä lamppuja ei ole olemassakaan. Haha :D Ei oikeesti oo!
Nyt siis toiveikkaana kirjoittelen tänne, kun keittiön hanankin kanssa sain paljon hyviä vinkkejä teiltä, että JOS JOLLAIN ON TIETOA TÄYDELLISISTÄ RUOKAPÖYDÄN LAMPUISTA NIIN SAA ILMOTELLA! Myös vinkit viimesen päälle hyvistä nettikaupoista otetaan vastaan, niin Suomessa kuin ulkomailla.

Saarekkeelle tulevat 2kpl riippuvalaisimia tilattiin just Taloon.comista. Otettiin kahta eri mallia ja mallataan vähän että kumpi olis parempi: kuparista ja tummanharmaata. Eilen tuli maililla tietoa, että harmaiden lamppujen toimitus myöhästyy kun tavaraa tulee toimittajalle lisää vasta viikolla 8 tai 9. No ootellaan. Ja ehkä ne kupariset on täydelliset!


10.2.2016

Hanat ja oodi Tapwellille

Tuskin muistan aikaa kun viimeksi kirjoittelin tuskastuneena hanojen valinnasta ja siitä, kuinka esim. keittiöön ei kunnollista hanaa tunnu löytyvän. Kuinka väärässä olinkaan! Perinteistä on tietty se, että noista aiemman postauksen hanoista sitten kumpikaan ei päätynyt keittiöön, mutta pääasia on, että nyt on hanat valittu, ostettu ja tontille saatu. Saanen siis esitellä 
Käpälämäen viralliset vesipisteet 2016:



Kodinhoitohuoneeseen ja kylppäriin tuli Orakset. Noi suihkut ostettiin jo kauan sitten joskus viime vuonna kun halvalla saatiin. Kuvasta poiketen todellinen malli on 7193, jossa on erikseen vielä syöttöputki tossa rungossa. Muuten se on kai ihan samanlainen.

Molempiin vessoihin otettiin Tapwellin Evo 69:t, joissa mukana bidet. Tiilivessaan otettiin myös hanan varrelle jatkopala että ylettyy sen potta-altaan reunan yli, koska tasoasennus. KHH:n vessassa hana asennetaan suoraan altaaseen, eli siellä ei jatkon tarvetta ole. 
Toi Evo on ihan nätti. Aluksi ajattelin että onko se vähän turhan erikoinen, ja kuinkahan siinä naamansakin saa pestyä jos se vesi sieltä liruttelee ihan olemattomalla paineella. Saako siinä edes käsiä pestyä vai meneekö hermot kun lirisee vaan ja saippua ei lähde ja kiire olis. Toi kouru oli todellisuudessa paljon leveämpi kuin kuvittelin, ja hana kokonaisuudessaan tosi jämäkän kokoinen. Toivottavasti osoittautuu käytössäkin hyväksi. 






Mutta sitten. Voi gaad, OLEN RAKASTUNUT! 

Tapwellin Evo 186 has everything. Se on kaikkea mitä keittiön hanalta saattaa toivoa: kaunis ja ulottuva. Kai se toimiikin :D En malttais nyt millään odottaa että se lyödään tonne tiskiin kiinni. Voin kertoo etten päästä siitä näppejäni irti ensimmäisenä parina päivänä. Mikä kaulan kaari, mikä herkkyys! Vielä on vähän mysteeri, että mitä noista suuttimen napeista tapahtuu, mutta kai sekin sitten selviää kun saadaan koko hoito asennettua :D Mutta voi itku miten tyytyväinen tähän oon. Alunperin haaveilin tämmösestä suurkeittiöhenkisestä hanasta, mutta jotenkin ajattelin sen olevan mun ulottumattomissa. Kuinka kävikään! Tuolla se nyt laatikossa pötköttää ja odottee putkimiestä. SYDÄMIÄ. Ja oodi:

Oodi:

Evo 186
Tunne rinnassani uus
Sinusta vettä ilolla lasken
Unohdan vanhan hanan pasken

Niin kauan tuskissani etsin ma sua
Olin jo epätoivoon hautautua
Silloin Tapwellista tiedon sain
Googlesta pinna kireällä kuvia hain

Nyt olet tässä ja syömmessäni onni
Ei vähiten siksi ettei hinta ollut tonni


The end.

Kuvat: Oras/Tapwell

8.2.2016

Sanokaa tammi kun haluatte hyvää

Perjantai oli hieno päivä olla rakentaja, kun sen lisäksi että saatiin peili toiseenkin vessaan, niin saapuivat työmaalle myös hartaasti odotetut tammilevyt. Kuuden levyn lisäksi oli tilauksessa mukana neljä jalkaa vessan allastasoa varten. Levyt toimitettiin oikeisiin mittoihin leikattuina ja mukana oli myös leikatuista yli jäänyt parin neliön "pala" jolle on kovasti mietitty käyttöä.


Tammi on kaunis materiaali. Etenkin näin vielä käsittelemättömänä sen väri on hienon vaalea. 



Varmaan sanomattakin selvää, että viikonloppu pyöri raksalla vain levyjen  ympärillä. Jukka duunasi saarekkeen kannet valmiiksi ja sai vessan allastasonkin palat tehtyä. Levyistä pyöristettiin reunat jyrsimellä, ne hiottiin kauttaaltaan 240 paperilla ja saarekkeen levyihin tehtiin lieden sekä Savon Twist-pistokesysteemien mentävät reiät. Lisäksi saarekkeen päällimmäiseen levyyn kolottiin jääkaappi ja pakastin, sekä vessan allastason alempaan levyyn jalkojen paikat. Makitan jyrsin ja monitoimikone ovat lopullisesti lunastaneet paikkansa Parhaimmat Ostokset Ikinä -listalla, olis vähän ollut hankalempia nämäkin hommat ilman niitä.



Tasojen pintakäsittely lankesi meikälle ja saareke on nyt kertaalleen vedetty Osmo Colorin värittömällä Top Oililla, joka on joku ihme öljyn ja vahan hybridi. Kuten kuvasta näkyy niin tammi muuttuu käsittelyn myötä ihan eri väriseksi. Tummempi puu sopii keittiöön hyvin, mutta vessan pöydälle pitää keksiä joku toinen ratkaisu, sillä nyt siellä pönöttävä käsittelemätön tammi sopii tiilien ja tasoiteseinien kanssa yhteen ihan liian hyvin:


Ehkäpä joku valkoinen vaha tähän. Pitää selvittää.



Tässä kahteen kertaan öljytty saarekkeen päällyslevy ja lähemmässä tarkastelussa ällistyttävän puusepäntyön tuloksena syntynyt täydellinen pistorasian reikä. Tunteella ja ammattitaidolla on puu taivutettu insinöörin tahtoon. On se taitava.



Koiria ei paljo kiinnosta tammet. Saareke tuoreessa öljypuvussaan on pretty as a picture. Siinähän näkyis myös se lieden reikä olevan. Aika valtava. Nyt sitten öljyän noi kaikki ainakin kolme kertaa, todennäköisemmin neljä. Ehkä viis. Öljyämisten välille jätetään 12 tuntia ja pidetään kovasti huolta siitä, ettei öljyämiseen käytetyt resut ja rasut jää lattioille pyörimään ja esim. roihahda tuleen polttaen koko talon maan tasalle. Öljyn levitän muuten vaahtomuovilastalla ja -telalla. 



Tässä vielä todiste siitä, että luonto haluaa tappaa meidät. Piha on kuin luistinrata ja oon kiertänyt talolle nurmikon kautta. Kattellaan nyt sitten että saako täs murtaa vielä lonkkansa ennen kevättä. Toivotaan ainakin ettei ihan hetkeen tarttis saada autoa peruutettua tonne kärrylle.... No hei, ei onneks tarvi kolata!

2.2.2016

1.2.2016

Tammikuun tärkeimmät

Tammikuu oli raksalla varsinainen superkuukausi. Valmista tuli vähän siellä sun täällä ja helmikuun vaihteessa pintahommat oli saatu päätökseen kaikkien muiden paitsi kylppärin ja kodinhoitohuoneen osalta. Tässä siis kuvien muodossa kuun suurimmat saavutukset:



Listan ykkösenä on tietty nää helkkarin lattiat. Kuinka onnellinen mä oonkaan että KAIKKI mikrosementtilattiat on nyt tehty! Tuvan jälkeen hyökkäsin päämakkariin ja vaatehuoneeseen, josta jatkoin suoraan suihkutiloihin. Suihku odottelee vielä tämän viikon lopulle lakkausta, mutta esimerkiks vaatehuoneessa on jo hyllytkin kasattuna. Ja niistä muuten tulikin hienot! Ei oo yhtään kasarikirjahyllyt:


Tumma sävy on aavistuksen harmahtava. Harmaat vetolaatikot kasasin tänään, mutta en ihan yksin uskaltanut lähteä noita hidastusmekanismeja ruuvaamaan, kun en tajunnu niistä asennusohjeista yhtään mitään (ulos vedettävistä rekeistä puhumattakaan). Ne odottavat siis insinööriä, mutta oonpahan nyt kantanut korteni kekoon tälläkin saralla noiden lootien ja kiskojen muodossa.



Noniin, ne hanat hei. Oonks nyt vähä tyytyväinen lopputulokseen, vaikka aiempaa postausta aiheesta kirjoittaessa nypin tuskastuneena hiuksia yksitellen päästäni (harmaita) ja olin varma että edessä on tyytyminen. Keittiöön löytyi siis sittenkin täydellinen hana, suurtaloushenkinen jengaviritelmä Tapwellilta. Vessojen hana+bide -yhdistelmät otettiin myös Tapwellilta, kun taas kodinhoitohuoneeseen valikoitui Oraksen Optima. Suihkut ostettiin hyvissä ajoin viime syksynä, ja ne ovat Orasta myös. Nyt sitten odotellaan jännittyneinä taas putkimiestä! Hän saakin ens kerralla tänne erehtyessään lätkiä kaikki hanat kiinni, wooooot!?




Vessat lähes valmiina! Vielä uupuu hanat, khh:n vessasta peili ja tiilivessasta tasotsydeemi. Yllä olevassa kuvassa työpöydän avulla hahmotellaan tammilevystä rakenneltavan allastason syvyysvaatimuksia. Toi potta-allas on niin valtava että tasosta pitää tehdä melkein puoli metriä syvä.



Kylppärissä on mikrosementoitu. Tässä seinissä valmis sementtipinta, jossa alla pari kerrosta plataa ja päällä gris claroa. Lattiassa negro, jonka päälle vedin vielä kaksi kerrosta gris claroa. 



Sielläpä se on suihkun lattiakin sitte valmiina, ja saunan ja välitilan laatoitukset tehtynä. Suihkun kynnykseltä uupuu viimeinen laattavarvi, joka jäi eilen odottelemaan ilmeisesti tänään saapuvaa alumiinilistaa.



Keittiötä on rakenneltu vaikka yksi kriittinen sivupala jäikin uupumaan toimituksesta ja saapui vasta tänään raksalle. Kodinkoneet ovat myös paikoillaan, eikä tästä setistä uuvu enää kuin tammitasot, jotka nekin on jo tilattu. Ja sokkelit. Ja hana. Niin ja liesarin kuori, joka palautuu maalausreissultaan näinä päivinä. Maalautettiin se samanlaiseksi mustaksi kuin tuo takankin piippu: sopivat keskenään yhteen ja erityisesti musta liesari sopii paremmin yhteen keittiön kanssa kuin se alkuperäinen rosterinen.

Tammikuu oli siis loistava ja tässä saa alkaa ihmettelemään että todellako isoista hommista vain kodinhoitohuoneen lattiat ja kalusteet sekä kylppärin paneelit + sauna on jäljellä? Pikkupuuhaa tietty riittää, esim. väliovet ja ne helkkarin sälekaihtimet joita ei ole vielä edes tilattu, mutta ne on sit semmosia et niksnaks vaan. *KLIK* niinkuin turhan harhaanjohtavissa kokoamisohjeissa lukee.

Hyvää helmikuuta! Tästä jatketaan! :)