19.11.2016

Siivosin, olen siis edelleen olemassa

Ensinnäkin heti tähän alkuun ennenkun unohdan: elääkö kaikki muut raksabloggaajat jossain siivouskeijujen täyttämässä rinnakkaistodellisuudessa? En pysty käsittämään miten tyypeillä on kämppä heti muutosta seuraavana päivänä viiiiiiiiimeisen päälle sisustettuna ja laitettuna ja kynttilät palaa ja Marimekon torkkupeitto sohvan reunalla juuri sopivan huolettoman  näköisenä roikkuu.

Toista se on täällä :D

Mikäs nyt on, marraskuu. Muutosta siis seitsemän kuukautta. Kansakunnan tila:

- ovilistat puuttuu
- viimeiset ylösnostot kodarista (tää pääsi muuten inhokkisanalistalle) ja vessoista puuttuu, koska listat puuttuu
- säläreiden peitelistat puuttuu
- sauna puuttuu
- tykkihuoneen tekniikkanurkkaus piuhahelvetteineen "vähä vaiheessa"
- makkarissa edelleen kirjahylly jossa edelleen purkamatonta muuttomateriaalia
- ulkonpanelointi puuttuu
- pihat puuttuu
- katoksen räystäs ja syöksyt puuttuu
- katoksen lumiesteet puuttu
- ullakko ei missään tapauksessa oo edes varastokunnossa
- kulku taloon kodinhoitohuoneesta, koska kuka tahtoisi Usvan petiä siirtää pääoven edestä
- ei mattoja, ei taulua, ei sohvapöytää

Mut hei mitä sitte? Asuminen täällä on sujunut fantastisesti, kesän aikana tuli pykättyä katos, talliin saadaan tänään nosto-ovi ja eilen siivosin ekaa kertaa oikein KUNNOLLA sitten huhtikuun. Siinä siis syy blogihiljaisuuteen :D Kun täällä on ihan oikeesti ihan hirvee sotku niinku KOKO AJAN MIKSEI KELLÄÄN MUULLA OO IKINÄ SOTKUA??!!

Tänään:


Paperi T -lainaus Ilari Designin käsialaa. Mukana myös Lalalabista tilattuja instakuvia. Mun suunnitelmat tän jääkaapin taustan muuttamisesta viherseinäksi on ikään kuin kuopattu.



 Kas kas, herra ikkunakin on päässyt tallista sisälle lämmittelemään. Tässä kuvassa kiteytyy kaksi asiaa joita Jukka kaikessa käytännöllisyydessään vihaa eniten tässä taloudessa: ikkuna, jonka ainut virka on näyttää nätiltä ja lipasto, jonka lokerot ei oikein aukea. Sanomattakin selvää että minä rakastan molempia syvästi.



Viherpeukalo jumalan armosta, eli meikä, on kasvattanut kaikessa hiljaisuudesa kukkaperhettä parilla -50% -yksilöllä. Juuri kun aloin olla fiiliksissä siitä että nykyisin kaikki mun huomassa oleva vihreä ei hiljaa vain kuole pois, on toi onneton saniainen alkanut kuivattaa lehtiänsä ja peikonlehdelläkin on ongelmia pysyä itsensä kanssa pystyssä. Tänään suuntana jälleen Plantagen, pitää varmaan etsiä hänelle paperilautasta tukevampi suojaruukku.



Heitä varten on säläritkin hinattu puoliväliin.



Pari viikkoa sitten onnistuttiin raahaamaan polttopuuhylly tallista taloon. Toissapäivään saakka se hengaili kaikessa rauhassa kodinhoitohuoneessa kriittisesti vaatekaapin edessä ennenkuin siirto takan kylkeen tapahtui. Nyt se on siinä ja takassakin tulta pidetty monena iltana. Matto ei ole takan ääreen polvistumista varten, vaan tietty toinen Prinsessan makuupaikoista (se vähemmän suosittu).



Tilanne lavastettu. Oikeestihan tos on joku viis metriä virtapiuhaa mytättynä läppärin taakse.



Blogeissa kiersi taannoin haaste omasta lempinäkymästä kotona. 
Mulla se on ehdottomasti tämä joka avautuu tykkihuoneen sohvalta keittiöön.
Etenkin illalla kun terassin valot suodattuu nätisti säläreiden välistä ja raidoittaa koko tilan.



Takka on ollut ihana. Siis maailman ihanin. 
Kolmeen suuntaan lasitettu tulipesä on vähä niinku olis notski keskellä olkkaria. 



Ikean tää hyllyriiputushässäkkä olikin loppupeleis ihan hyvä ostos vaikka mua kauheesti ahdisti sen RUUVAAMINEN jääkaappikaappiin kiinni. Ne on siinä nyt sitten ikuisesti, mut ei se huono juttu oo.



Jonain päivänä tässä on vanhoista kattolaudoista tehty pitkä ja matala kukkapöytä.
Toivottavasti.



Tän helkkarin ABB:n pädin kanssa on takuttu, kun ei se oo oikein toiminu. Toiminut siis sillei, että siitä olis jotain valoja saatu päälle. Mutta nyt se toimii, ja siitä kun vähä tökkii niin syttyy valot terdelle ja mihin ny sitte tykkää niitä sytytellä. Pääasias terassille, kun sisälle sitte helpompi kytkimistä.



Tää tyyppi lähti keppirikkaammille lenkkipoluille pari viikkoa sitten. 
Se oli kamalin päätös ikinä, mutta kuitenkin oikea. 
Aatos, koirien koira, 2003-2016.


Itse korkkaan tänään kuoharin ja pari muuta vastaavaa ihanimpien rakkauslikkojen kanssa. Ulkona tietty sataa vettä ja on masentavaa, mutta ei sen väliä kun seura on paras mahdollinen.

Täällä blogin puolella otan seuraavaksi asiaksi mikrosementtilattiakokemukset kun niistä aina välillä kysellään. Jos on jotain tiettyä mitä haluaisi näistä lattioista tietää, niin nyt on siis oikea aika kysyä!


21.8.2016

Kuukauden instarakkaus

Sisäinen viherpeukaloni oli pakahtua hurmasta kun törmäsin Instagramissa tähän ehkä maailman parhaaseen kukkakuvatiliin: Urban Jungle Bloggers. UJB kerää instailijoiden parhaimpia viherkasvikuvia oman tilinsä alle, ja voi että miten jotenki ihan liian satumaisia kukka-asetelmia ihmisillä kodeissaan onkaan. Kuolen.


Katsellessani näitä ja sitten katsellessani omaa kuuden kukan kokoelmaani tiedän, että niitä on saatava lisää. Koska olen myös onnistunut pitämään nykyiseni elossa jo neljä kuukautta, niin uskon ajan olevan kypsä lauman kasvattamiselle.

Haaveilen amppeleista. Jotain oikein tummanvihreää ja siron nauhamaista, luotisuoraan ruukusta alaspäin roikkuvaa rimpulaa kehystämään olohuoneen verhottomia ikkunoita. Ehkä muutama kappale aseteltuna eri korkeuksille niinkuin tuossa alaoikealla. Ehkä koko ikkunan matkalta, ehkä vain vähän tonne toiseen laitaan. Onneksi sisäkatto on lautaa, niin on helppo ripustella eikä jää näkyviä jälkiä sitten kun ne joskus ruuvaa pois.



Mehikasvit kiinnostaa koska keittiön avohyllyt. Sinne voisi luoda ihanan pienen mehikasvipuutarhan, jossa punasaviruukut ovat avainasemassa. Mehikasveja on ilmeisesti hankala saada hengiltäkin, paitsi jos kastelee liikaa, mikä ei ole tässä taloudessa ongelma. Kiinnostaa myös tommonen ikkunaa kehystävä runsas köynnös. Ja jollain tasolla nuo turveruukuissa vai missä liekään roikkuvat kukat.
Kylppäriinkin olisi ihanaa saada jotain vihreää. Ongelmana on huoneen pimeys. Onko olemassa kasvia joka menestyisi lähestulkoon pilkkopimeässä tilassa?

Otan mielelläni vastaan suosituksia muista yhtä inspiroivista instatileistä. Meanwhile joku voisi tulla hakemaan mut Plantageniin. Olen valmis oman elämäni viidakkokirjaan.

------

Olen viettänyt tätä elokuista sunnuntaiaamua jotenkin ihanan perinteisesti. Juonut kahvia, surffannut nettiä ja lopulta tuijottanut ihastuneena Paperi T:n viime vuotista Blockfestin keikkaa Areenasta. Päivän suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta säiden salliessa luulen suuntaavani kohti kototaloa väliaikaisistuttamaan äidin pihalle muutaman koivuangervon taimen. Saavat siellä odottaa ensi kesää ja loppusijoituspaikkaansa Käpälämäellä.

Vähäsateista sunnuntaita kaikille!

Kaikki kuvat Urban Jungle Bloggers.

19.7.2016

Elossa ollaan!

Mikäs tää mesta on? Oliks meillä joku blogi?



Ei hätää, älkää pelätkö, täällä ei todellakaan ole aikaa kulutettu esim. rakentamiseen tai muuhun puuhasteluun. On tehty töitä ja katsottu niin paljon Netflixiä että piti avata Viaplay ja sen päälle vielä HBO harrastuksen jatkamiseksi. Oon niin maannut että välillä on vaikea erottaa missä kohtaa sohva loppuu ja Tea alkaa. Malliesimerkki siitä, että muuttolaatikoiden siirryttyä edellisestä kämpästä nykyiseen kämppään tipahtavat työhanskat samantien ja niitä ei sieltä lattialta sitte ihan heti kiinnosta nostaakaan :D Voi jeesus, voin kertoo, muuton jälkeen on tapahtunut tasan kaksi asiaa: terassin kalusto ja makkarin peili. Niin ja Orange is The New Black, Game Of Thrones, Sopranos, Americans, Suits, X-Files, Mad Men, Silta, Luther, Crossing Lines ja mitä näitä oli.




Ja äänentoisto. Bluetooth-kaiuttimet keittiön kaapin päällä on yks parhaista asioista mitä täällä tapahtuu. Olohuoneen sohvajärjestystä yritettiin muuttaa kerran (toissapäivänä). Uusi järjestys on vanhaa huonompi mutta fuck it, jätettiin kuitenkin paikoilleen.




Olis kiinnostavaa tietää mistä löytyis mielenkiintoa ovien listoitukseen, säläreiden peittosäleiden liimaukseen, saunan tekemiseen, ulkopanelointiin ja ihan ensiksi KATOKSEN RAKENTAMISEEN.

Kellekään muulle ei varmaan tuu yllätyksenä että täs huushollissa on aurinkoisena päivänä sisälämpötila lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. No mulle tietty tuli. Miten naurettava ajatus et tommoset puusälärit ny oikeesti plokkais lämpöä kun aurinko posottaa täydellä teholla suoraan ikkunarivistöön kello kahdestatoista siihen asti kunnes vihdoin laskee :D Haha! Ei sitten vähääkään plokkaa! Hikisinä täällä iltaisin kieriskeltyämme ja hampaita aikamme kiristeltyämme tultiin siihen lopputulokseen, että tohon etuterassillehan on saatava koko helkkarin talon levyinen ja just tasan koko halvatun terassin syvyinen katos ASAP. Ei enää ikinä yhtäkään auringonsädettä tänne, evö. Haha miten innoissani olinkaan keväällä kun "auringonsäteet ihanasti siivilöityy säläreiden läpi ja kulkevat päivän aikana talossa" Ei jumalauta :D Ei oo ihanaa!




Aatos se siinä pötköttelee about juuri tulevan katospilarin kohdalla.



Muuten elo uudessa torpassa on sujunut mallikkaasti. Montakohan raksia voin vetää seinään kun sanon ääneen, että kaikki kukatkin on vielä elossa (!!!!!) ja VEHKA KUKKII!!!!!!!11 Ihanaa! He ainakin siis hyväksyvät elinolosuhteensa, sillä tämmöstä menestystä en olis uskaltanut toivoa villeimmissä unelmissanikaan. Kaikki elos ja KUKKIA. What?!

Aurinkoista helleviikkoa kaikille lomalaisille, ja sit oikein nopeasti menevää työviikkoa kaikille arjen sankareille. Pian on syksy!

23.5.2016

Pohjanmaa, valitsen sinut!

Oli aurinkoinen lauantai kun allekirjoittanut ja muutama kymmenen muuta blogimuikkia pääsi tutustumaan tämän vuotisten asuntomessujen tarjontaan Seinäjoelle. Jokunen messukohde oli meille ovensa avannut ja niitä siinä sitten päivän mittaan ihmeteltiin. Oli siellä kaiken näköistä torppaa, mutta muut saavat odottaa myöhempiä parempia postausaikoja, sillä nyt on aika polvistua jälleen kerran Kannustalon alttarilla. Jos siis jollain ihmeen kaupalla olet missannut kaikki asuntomessuaiheiset blogipostaukset joita lauantain jäljiltä on nettiin tasaisesti tippunut niin ei hätää! Olet seuraavassa näkevä avoinna olleista kohteista tärkeimmän.


Joo tää alkaa olemaan jo aika kulunu juttu tää mun k-talo-obsessio, mutta kun ihan oikeesti tää arkkitehti Kati Raskun suunnittelema Kannustalo Pohjanmaa räjäytti mun tajunnan :D Siis kyllä, talo teki sen. Joten koittakaa kestää vielä kerran. Oon niin myyty tälle kokonaisuudelle että se pyörii mielessä vielä kaksi päivää visiitin jälkeenkin ja nyt ihan semisti harmittaa et otin oikeesti aika vähän kuvia sieltä. Keskityin vissiin olemaan pääasiassa monttu auki.



Kuvistahan talon tunnelma ei välity, ja luonnollisesti Kannustalon edustajalle Black Editionia hehkuttaessani ja näissä huoneissa pökerrellessäni jätin kuvaamatta olennaiset, kuten keittiön, mutta luulis näistä saavan yleiskäsityksen siitä mitä Kannustalo Pohjanmaa on: tumma, tyylikäs, viihtyisä. Pesämäinen. Perinteinen. Industrial.





Oon yrittänyt koota ajatuksia talosta ja sen fiiliksestä, ennenkaikkea siitä että mikä siitä teki Sen, mutta en osaa. Mustat ikkunat, mustat väliovet, musta kaikki. Kun monessa messutalossa yhdistyi ulkona musta julkisivu ja puun väriset yksityiskohdat, toistui sama kaava Kannustalossa sisällä: tummuuden seasta nousevat esiin lämpöiset luonnon sävyt ja -materiaalit. Kattokaa ny tota kulhoakin tossa. Kyllä toi rosteriset voittaa.



Yksittäisistä sisustuskamoista  päällimmäisenä mieleen jäivät kuitenkin keramiikan ja muun härpäkkeen sijaan Kuutti Lavosen taulut, joita löytyi usemmasta huoneesta. Ostaisin! Piti ottaa signeerauksesta kuva että sai selvittää taiteilijan rauhassa jälkikäteen. Taulut oli niin hienoja että niihin voisi kuvitella itsekin sijoittavansa. Etenkin olohuoneen taulu herätti voimakkaita mulletoi-tunteita.




 Kohteen sisustussuunnittelijana toimii Helena Karihtala, joka oli paikalla lauantaina meille kohdetta esittelemässä. Karihatalalla on takanaan pitkä yhteistyö Kannustalon kanssa, enkä yhtään ihmettele miksi. Kadehdittavan hyvä tatsi.  



Yläkerran aulatila oli auki alakertaan. Just the way I like it. Ja noi parrut. AaAARGH.


Eihän tästä mitään tuu ilman keittiökuvaa, joten lainasin sitä Kannustalon sivuilta täältä.

Asiat jotka keittiössä ovat kohdallaan:
- kattoparrut
- yläkaapittomuus
- luonnollisen rosoinen lattialaatta
- seinän musta laatta
- vetimet

Lopuksi yhteenveto.

Kannustalon ja Karihtalan liitto on match made in heaven. 
Jos sinulla on aikaa vain yhteen kohteeseen, on se tämä.

13.5.2016

Kuun alku instassa


1. Oman elämänsä sisustussuunnittelija Teabis löysi veljen tulevaan makkariin yhden täydellisimmistä makkarisävyistä ever.
2. Jos voisin olla kuka tahansa, olisin Miina Äkkijyrkkä. Ihana, ihana nainen!
3. Kattomaalarin kasvohoito. Näkisittepä mun rillit.
4. Mr. Koiranen silkkivuoteellaan ottamassa vastaan toukokuuta.



1. Kevätkeramiikan satona kasa lautasia, tässä vielä lasitusta vailla.
2. Auringon ja säläreiden täydellinen liitto mun keittiössä joka päivä.
3. Neiti Usva valmistautumassa aamuauringossa uuteen vahtimispäivään.
4. Duunissa toteutuu unelmien laattalattia. Miten hieno laatta!



Aurinkoista viikonloppua!

6.5.2016

Vanhat lootat tv-tason korvikkeena

Koska oon entisessä elämässäni ollut vahvasti romun vanhan tavaran rakastaja, niin matkan varrella on mukaan tarttunut jos jonkinlaista entisaikojen tuoksuista aarretta vihreästä rukinpyörästä maailman sympaattisimpaan, vaaleanturkoosiin sivustavedettävään sohvaan (joka on "vähän" epäkäytännöllinen kun sillä ei oikein voi istua koska se on niin vanha ja heikko).
Oon todennäköisesti täällä jo aiemmin päässyt manaamaan sitä kuinka vanhojen kamojen sovittaminen yhteen ihan uuden talon kanssa on osoittautunut jotenkin ihan älyvaikeaksi tehtäväksi. Nyt on kuitenkin Käpälämäellä tapahtunut kymmenen pisteen sisustusonnistuminen, nimittäin olohuoneessa tyhjyyttään ammottavan telkkarin alustan täyttäminen roinalla.


Koska töllön piuhat kulkevat pistokkeeseen seinässä villojen seassa olevassa putkessa, on se mukavan kliinisti tossa seinällä vaan roikkumassa ilman sen kummempaa sähkörekvisiittaa. Pistorasiat kuitenkin on harmillisesti tietty ihan normaalisti seinän ulkopinnassa, ja se ei oo kovin nättiä sitten kun siitä niiden vierestä on kipsilevyyn porattu reikä piuhojen läpivientiä varten eikä oo mitään tasoakaan edessä sitä kikkailukauneutta peittämässä (eikä tuu jos multa kysytään).


Yhtenä päivänä noita Hartwallin koreja täällä pyöritellessäni koin valaistumisen ja tiesin, että tämä olisi match made in heaven. Siihen vielä vähä lehteä päälle ja muuta oheistavaraa ympärille, niin kokonaisuudesta tuli tosi freesi ja tänne sopiva. Tykkään tästä setistä siis ihan hulluna.

Tv-taso, never again!

3.5.2016

Kannustalo Black Edition

Vois luulla jo aiemman Lato-oodin tiimoilta että a) omistan Kannustalon, b) omistan Kannustalon valmistaman talon tai c) Kannustalo maksaa mulle kirjoittamisesta. No näistä mikään ei (valitettavasti) pidä paikkaansa. Minä kirjoitin aiemmin rakastamastani Lato-mallista koska katsokaa nyt sitä, ja nyt minä kirjoitan Kannustalon uudesta Black Edition -mallistosta, koska musta on paras väri ja Kannustalo ilmeisesti rules forever.


Voisin ottaa Harmajan jos se olis musta. Voisin ottaa ton alemman Vihervaaran toisenkin värisenä, mutta ei mikään muu varmaan olis noin hyvä. Voisin myös keksiä näistä kahdesta väkisin jotain muutakin sanottavaa, mutta en pysty, koska täydellisyys on vasta tulossa. Siispä KATSOKAA NYT!

KATSOKAA JA POLVISTUKAA:



MUSTA LATO KATOKSELLA.

Kestämiseni on loppumassa nyt just.
Luulin ettei Lato voi täydellisemmäksi muuttua, mutta se muuttui.
Toi katos! Noi raput! Toi mustuus! Toi vihreän ja mustan täydellinen liitto! Toi kaikki!

Katson tätä kuvaa ja kysyn itseltäni kahta asiaa:
- miksei tajuttu tehdä tommosta katosta?
- miksei Käpälämäestä tuu mustaa?

Vois vielä lisätä:
- kenelle voin lähettää onnittelukukkia näiden uudistusten tekemisestä?
- kuka kertoo mitä tämä talo maksaa?

Nyt jään odottelemaan viime viikolla tilaamaani Black Editionin esitettä ja ihastelemaan virtuaaliversiota. Jos tekisin suunnittelukansiota seuraavaa taloprojektia varten, niin leikkaisin tuon ylläolevan kuvan varsinaisesta esitteestä irti ja liimaisin sen kansion etusivulle. Sit vielä vähän ympyröisin sitä jollain tussilla.

Kiinnostaisi kuulla mitä tuntemuksia tämä musta mallisto teissä herättää.
Onko talon maalaaminen mustaksi ihan buu vai tervetullut lisä värimarkkinoille?

- Kuvat: Kannustalo -

2.5.2016

Talouden Tapwellit esittelyssä

Jaa se taitaakin olla niin, että kun saa kamat kannettua tupaan niin maailma lakkaa pyörimästä.
Muuttotarkastus meni siis viime viikolla läpi ja Käpälämäki on tätä nykyä ihan virallisesti asutettu rakennus. Muuton myötä ainakin muhun iski totaalinen kyllästyminen oikeastaan ihan kaikkeen ja tekemättömiä töitä tekis mieli juosta kirkuen karkuun. Puuhastelun sijaan olen nauttinut sängyssä hetkistä, kun aamuaurinko siivilöityy makuuhuoneeseen sälekaihdinten välistä ja siitä, kuinka valo liikkuu sisällä talossa päivän aikana. Koonnut ensimmäisen palapelin kahteen vuoteen (rakastan palapelejä) ja ihmetellyt valaistuksen mukaan väriään muuttavia olohuoneen seiniä, sanonut sadannen kerran "on se hyvä sävy"

Ulkopaneelaus? EI. 
Viimeiset ylösnostot? EI. 
Loppujen työkalujen siirtäminen vuoristohuoneesta talliin? EI EI EIEIEIEIEIEIIIi!!!

Onneksi Jukka on vähän aktiivisempi kuin  minä, ja viikonlopun aikana kylppäriin ilmestyi pari lasiseinää lasimestari Niemen avustuksella, kodinhoitohuoneessa lämmityskeskuksen ympärille rakentui kaappi ja vessassakin on nykyään paperiteline seinässä. Voin vain nöyränä ihailla tätä aikaansaavuutta samalla kun itse yritän vaivuttaa itseäni kuukauden keväthorrokseen. Kai tää tästä? Eikö?

Meanwhile taitaa olla korkea aika kirjotella näistä Tapwelleista jotka meillä on käytössä.



Oon ollut tähän keittiön Evo 186 -malliin pääasiassa tyytyväinen. Vaikka hana on tommonen honkkelo ja korkea, niin se on käytössä tarpeeksi jämäkkä eikä klehaja tossa altaan reunalla onnettomasti ja tunnu siltä, että jää ihan just käteen. Liikuteltava suutinosa on ollut ison altaan kansa just niin kätevä kuin toivoinkin, ja kaiken lian sun muun sonnan saa sen avulla kätevästi huuhdottua pois kauimmaisestakin nurkasta.



Se mikä näissä kaikissa Tapwelleissa yllätti, oli pieni virtauspaine. Kun Oraksilla ja muilla aiemmin käytössä olleilla hanoilla vesi tulee ihan oikeasti kovaa nupin ollessa kaakossa, vastaa Tapwellin täysillä tuleminen muiden hanojen "vähän kovempaa" virtaamista. Pikkujuttu, mutta koska tottumus ja kärsimätön mieli sen suhteen, ettei kahvipannua jaksa täyttää 10 sekuntia, niin tää kyllä ärsyttää. 
Tossa kuvassa näkyy mitä tapahtuu suuttimen kyljessä olevista napeista: suihku muuttuu tommoseksi asialliseksi lianirrotussuihkuksi. Toimii!

Asennusvaiheessa jo ihmeteltiin kun keittiön hanan varressa ei ole ollenkaan rajoitinta. Sen pystyy siis kääntämään vaikka ihan tonne välitilan levyyn kiinni ja antaa veden virrata rennosti pitkin tiskipöytää. Eihän se sillei haittaa, mutta jos olis vaikka mukuloita, niin nehän ihan helposti sais aiheutettua ton takia vesivahingon. Ei sillä etteikö irtonaisella suuttimella pystyis sitten ampumaan vettä vaikka olkkarin puolelle :D Tässä mielessä se matala vedenpaine ehkä onkin ihan hyvä juttu :D




Molemmissa vessoissa on Evo 70:t, eli vesiputoushanat. Ihanan romanttinen ajatus hanasta vapaana virtaavasta vedestä on todellisuudessa juuri sitä mitä kuvitelmat antoivat odottaa, ja näitä on kiva käyttää. Asennuksen jälkeen mietin, että miten tämmösellä saa naamansa pestyä kun vesi vaan solisee eikä tuu TÄYSIÄ, mutta hyvinhän ne pelaa. Pieni vedenpaine ei näissä hanoissa haittaa, vaan virta on just sopiva pesuhommiin. Eikä kourukaan ole vielä viikon käytön jälkeen muuttunut kalkista valkoiseksi :D Jeij!



Näiden vessahanojen mukana tuli myös Tapwellin bideet, jotka on kyllä ihan vitsi veden pikkupaineen takia :D Vesi lähinnä pulppuaa kuin väsyneestä suihkulähteestä siitä suihkuttimesta eikä irrottele kalkkeja pytystä niinku ne yleensä. Naisena, eli bideen pääasiallisena käyttäjänä, annan tälle toiminnolle nolla pistettä ja erityispitkän miinuksen.

Ulkonäöllisesti molemmat hanamallit saavat multa kymmenen pistettä ja sydämeni väpäjää niille edelleen, mutta on tosi harmillista että joissain kohtaa käytettävyys on surkean vedenpaineen takia kutonen: pulppuava bidee? NOLLA PISTETTÄ. Jos valitan tässä nyt ihan turhaan ja paine on jotenkin säädettävissä, niin joku ihana vois sen tuolla kommenteissa kertoa.

Olis mulla vielä toinenkin asia mihin kaipaisin mielipiteitä ja neuvoja. Nimittäin keittiön käsipyyhe. Käsipyyhehän on pakollinen keittiössä, ja nyt sille paikan löytäminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kuten kuvasta näkyy, niin tällä hetkellä pyyhettä pidetään tossa vetolaatikon reunalla. Se on kuitenkin ihan pee paikka, koska ilmeisesti kostea pyyhe ei tee hyvää kalustelevyille ja toisekseen pyyhe välillä valuu ja roikkuu alemmassa roskalootassa kun sitä avaa.



Kertokaa siis: minne, oi minne mä käsipyyhkeen paan?

Jukka haluaa porata koukun johonkin tohon välitilaan, mikä ei mun mielestä oo lainkaan vaihtoehto koska rumahan se on jos se siinä roikkuu. Käsipyyhe roikkumassa keskellä keittiötä joka on niin nätti että silmiin sattuu? Ei käy. Ideoita otetaan vastaan!

Niin ja laatikon sisälle sitä on turha yrittää laittaa, kun sitä kuitenkin niin paljon tarvii ja sitten aina märillä käsillä pitäis avata laatikkoa missä olis joku puolihomehtunut pyyhe kun ei siellä ilma edes kierrä.

Apua! Auttakaa! Keksikää!