12.12.2014

Paperilta puulle

Raksarintamalla ei mitään uutta. VIELÄ. Tulevasta viikonlopusta on nääs kuulemma tulossa Ällistyttävä Kipsilevyviikonloppu. Maltan tuskin odottaa. (*

Viime viikonloppu oli itsenäisyysjuhlien lisäksi pyhitetty vaneriprinttikokeilulle.
Perjantaina siskontytön kanssa laitettiin netistä tarkoin valikoidut ja sitten tulostetut mustavalkokuvat muhimaan vanerille, ja lauantaiaamuna päästiin katsomaan oliko projekti onnistunut ja onko printtien siirto puulle todella mahdollista näin yksinkertaisesti. Yllättävää mutta totta, on se. 


Alkuperäiset paperitulosteet vielä autuaan tietämättöminä tulevasta kohtalostaan.
Kuvien koon mukaan sirkkelöin koivuvanerista sopivan kokoiset palat, joihin kuvat sitten niitattiin kiinni netistä tilatulla geelillä.



Yön yli kuivunut levy kasteltiin aamulla, ja siihen kiinni kuivunut tuloste rapsuteltiin irti.
Ihan mukavaa hommaa jos tykkää hioa sormenjälkiä näpeistä pois.



Kuva näkyy jo selvemmin, kun paperin rapsuttelua on takana 20+ minuuttia.

Ihmetystä herätti etenkin se, miten kaikki muste oli imeytyn vaneriin niin lujasti kiinni,
että rapsuttelusta syntynyt paperihöttö itsessään oli puhtaan valkoista.
Edes sormet eivät tässä touhussa tummuneet. Puhumattakaan siitä miten terävänä, alkuperäiskuvaa vastaavana, kuva siirtyi. AMAZING!



Lopuksi levyt vielä vahattiin.

Kasvokuvan kohdalla sattui jokin kämmi ja tytön silmien kohdalle jäi hirveästi musteetonta pilkkua. Tilannetta korjailtiin rapsuttelemalla väriä pois vähän sieltä täältä, jotta kuvasta saatiin tasaisen kuluneen näköinen. Oltiin molemmat hirmu tyytyväisiä lopputuloksiin kaikissa kuvissa (paitsi tossa väsyttävän tylsässä korppipensaskuvassa, joka menikin sitten äidin hyllylle).

Oon totaalisesti fiiliksissä tästä tekniikasta, ja sormet ihan syyhyää että pääsisi kokeilemaan isompia kuvia eikä vain näitä omatulosteisia A4-kokoja (vaikkei näillekään kuville oo mitään järkevää paikkaa huushollissa.. Keittiön välitila täyttyy jo hitaasti, mutta varmasti). Mahdollisuudetkin tuntuu suht rajattomilta, harmi vain ettei netistä niin iisisti löydy omaa silmää miellyttäviä ja kooltaan tarpeeksi isoja kuvia. Mielessäni siintävät myös Käpälämäelle liukuoviksi tulevat jättimäiset vanerilevyt... Niihin joku ihana PEURAPRINTTI! EN KESTÄ! <3


*) sarkasmi

4.12.2014

Pihatyöt ja kranssimania

Eilinen taisi olla kaivinkoneen viimeinen ilta tontilla tältä erää: saatiin terassipilarit piiloon ja koko talon ympärys tasattua lopulliseen korkoon ennen multia. Vautsi.


Siellä ne sitte pönöttäis, tulevan terassin perustukset.
Ei siitä niin iso loppupeleissä taida tullakaan kuin miltä anturavaiheessa vaikutti. Ihan soppelilta verannalta vaikuttais.


Takaterassi on kapoisempi. Haaveissa tänne saada terassin päälle lippa, kattellaan ny kuinka onnistuis nykyisen kattokaltevuuden kanssa semmoinen istutella. Taka-alalla uljas talli, joka sai viimein tänään suojakseen tummanharmaan konesaumakaton. Jee!

Muuta siellä ei olekaan tapahtunut. 

Sen sijaan nykykodin tallissa oli tänään kunnon kranssisäpinät! Joku ihme PAKKOMIELLE näihin risurenkaisiin pääsi syntymään pari päivää sitten (en ymmärrä miten), ja tänään löysin itseni aamupäivällä pellonreunasta saksimasta havuja ja pajunoksia, kranssinkuvat silmissä kiiluen. Takapenkki täyteen ja talliin, neljä tuntia myöhemmin tekeleitä oli valmiina viisi ja olo oli täydellisen seesteinen. Pakkomielle on toivottavasti saanut tältä erää tyydytyksensä, ja voin siirtyä rauhallisesti takaisin entiseen, kranssittomaan raksaelämään.

Todistusaineisto: