2.5.2016

Talouden Tapwellit esittelyssä

Jaa se taitaakin olla niin, että kun saa kamat kannettua tupaan niin maailma lakkaa pyörimästä.
Muuttotarkastus meni siis viime viikolla läpi ja Käpälämäki on tätä nykyä ihan virallisesti asutettu rakennus. Muuton myötä ainakin muhun iski totaalinen kyllästyminen oikeastaan ihan kaikkeen ja tekemättömiä töitä tekis mieli juosta kirkuen karkuun. Puuhastelun sijaan olen nauttinut sängyssä hetkistä, kun aamuaurinko siivilöityy makuuhuoneeseen sälekaihdinten välistä ja siitä, kuinka valo liikkuu sisällä talossa päivän aikana. Koonnut ensimmäisen palapelin kahteen vuoteen (rakastan palapelejä) ja ihmetellyt valaistuksen mukaan väriään muuttavia olohuoneen seiniä, sanonut sadannen kerran "on se hyvä sävy"

Ulkopaneelaus? EI. 
Viimeiset ylösnostot? EI. 
Loppujen työkalujen siirtäminen vuoristohuoneesta talliin? EI EI EIEIEIEIEIEIIIi!!!

Onneksi Jukka on vähän aktiivisempi kuin  minä, ja viikonlopun aikana kylppäriin ilmestyi pari lasiseinää lasimestari Niemen avustuksella, kodinhoitohuoneessa lämmityskeskuksen ympärille rakentui kaappi ja vessassakin on nykyään paperiteline seinässä. Voin vain nöyränä ihailla tätä aikaansaavuutta samalla kun itse yritän vaivuttaa itseäni kuukauden keväthorrokseen. Kai tää tästä? Eikö?

Meanwhile taitaa olla korkea aika kirjotella näistä Tapwelleista jotka meillä on käytössä.



Oon ollut tähän keittiön Evo 186 -malliin pääasiassa tyytyväinen. Vaikka hana on tommonen honkkelo ja korkea, niin se on käytössä tarpeeksi jämäkkä eikä klehaja tossa altaan reunalla onnettomasti ja tunnu siltä, että jää ihan just käteen. Liikuteltava suutinosa on ollut ison altaan kansa just niin kätevä kuin toivoinkin, ja kaiken lian sun muun sonnan saa sen avulla kätevästi huuhdottua pois kauimmaisestakin nurkasta.



Se mikä näissä kaikissa Tapwelleissa yllätti, oli pieni virtauspaine. Kun Oraksilla ja muilla aiemmin käytössä olleilla hanoilla vesi tulee ihan oikeasti kovaa nupin ollessa kaakossa, vastaa Tapwellin täysillä tuleminen muiden hanojen "vähän kovempaa" virtaamista. Pikkujuttu, mutta koska tottumus ja kärsimätön mieli sen suhteen, ettei kahvipannua jaksa täyttää 10 sekuntia, niin tää kyllä ärsyttää. 
Tossa kuvassa näkyy mitä tapahtuu suuttimen kyljessä olevista napeista: suihku muuttuu tommoseksi asialliseksi lianirrotussuihkuksi. Toimii!

Asennusvaiheessa jo ihmeteltiin kun keittiön hanan varressa ei ole ollenkaan rajoitinta. Sen pystyy siis kääntämään vaikka ihan tonne välitilan levyyn kiinni ja antaa veden virrata rennosti pitkin tiskipöytää. Eihän se sillei haittaa, mutta jos olis vaikka mukuloita, niin nehän ihan helposti sais aiheutettua ton takia vesivahingon. Ei sillä etteikö irtonaisella suuttimella pystyis sitten ampumaan vettä vaikka olkkarin puolelle :D Tässä mielessä se matala vedenpaine ehkä onkin ihan hyvä juttu :D




Molemmissa vessoissa on Evo 70:t, eli vesiputoushanat. Ihanan romanttinen ajatus hanasta vapaana virtaavasta vedestä on todellisuudessa juuri sitä mitä kuvitelmat antoivat odottaa, ja näitä on kiva käyttää. Asennuksen jälkeen mietin, että miten tämmösellä saa naamansa pestyä kun vesi vaan solisee eikä tuu TÄYSIÄ, mutta hyvinhän ne pelaa. Pieni vedenpaine ei näissä hanoissa haittaa, vaan virta on just sopiva pesuhommiin. Eikä kourukaan ole vielä viikon käytön jälkeen muuttunut kalkista valkoiseksi :D Jeij!



Näiden vessahanojen mukana tuli myös Tapwellin bideet, jotka on kyllä ihan vitsi veden pikkupaineen takia :D Vesi lähinnä pulppuaa kuin väsyneestä suihkulähteestä siitä suihkuttimesta eikä irrottele kalkkeja pytystä niinku ne yleensä. Naisena, eli bideen pääasiallisena käyttäjänä, annan tälle toiminnolle nolla pistettä ja erityispitkän miinuksen.

Ulkonäöllisesti molemmat hanamallit saavat multa kymmenen pistettä ja sydämeni väpäjää niille edelleen, mutta on tosi harmillista että joissain kohtaa käytettävyys on surkean vedenpaineen takia kutonen: pulppuava bidee? NOLLA PISTETTÄ. Jos valitan tässä nyt ihan turhaan ja paine on jotenkin säädettävissä, niin joku ihana vois sen tuolla kommenteissa kertoa.

Olis mulla vielä toinenkin asia mihin kaipaisin mielipiteitä ja neuvoja. Nimittäin keittiön käsipyyhe. Käsipyyhehän on pakollinen keittiössä, ja nyt sille paikan löytäminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Kuten kuvasta näkyy, niin tällä hetkellä pyyhettä pidetään tossa vetolaatikon reunalla. Se on kuitenkin ihan pee paikka, koska ilmeisesti kostea pyyhe ei tee hyvää kalustelevyille ja toisekseen pyyhe välillä valuu ja roikkuu alemmassa roskalootassa kun sitä avaa.



Kertokaa siis: minne, oi minne mä käsipyyhkeen paan?

Jukka haluaa porata koukun johonkin tohon välitilaan, mikä ei mun mielestä oo lainkaan vaihtoehto koska rumahan se on jos se siinä roikkuu. Käsipyyhe roikkumassa keskellä keittiötä joka on niin nätti että silmiin sattuu? Ei käy. Ideoita otetaan vastaan!

Niin ja laatikon sisälle sitä on turha yrittää laittaa, kun sitä kuitenkin niin paljon tarvii ja sitten aina märillä käsillä pitäis avata laatikkoa missä olis joku puolihomehtunut pyyhe kun ei siellä ilma edes kierrä.

Apua! Auttakaa! Keksikää!