19.11.2016

Siivosin, olen siis edelleen olemassa

Ensinnäkin heti tähän alkuun ennenkun unohdan: elääkö kaikki muut raksabloggaajat jossain siivouskeijujen täyttämässä rinnakkaistodellisuudessa? En pysty käsittämään miten tyypeillä on kämppä heti muutosta seuraavana päivänä viiiiiiiiimeisen päälle sisustettuna ja laitettuna ja kynttilät palaa ja Marimekon torkkupeitto sohvan reunalla juuri sopivan huolettoman  näköisenä roikkuu.

Toista se on täällä :D

Mikäs nyt on, marraskuu. Muutosta siis seitsemän kuukautta. Kansakunnan tila:

- ovilistat puuttuu
- viimeiset ylösnostot kodarista (tää pääsi muuten inhokkisanalistalle) ja vessoista puuttuu, koska listat puuttuu
- säläreiden peitelistat puuttuu
- sauna puuttuu
- tykkihuoneen tekniikkanurkkaus piuhahelvetteineen "vähä vaiheessa"
- makkarissa edelleen kirjahylly jossa edelleen purkamatonta muuttomateriaalia
- ulkonpanelointi puuttuu
- pihat puuttuu
- katoksen räystäs ja syöksyt puuttuu
- katoksen lumiesteet puuttu
- ullakko ei missään tapauksessa oo edes varastokunnossa
- kulku taloon kodinhoitohuoneesta, koska kuka tahtoisi Usvan petiä siirtää pääoven edestä
- ei mattoja, ei taulua, ei sohvapöytää

Mut hei mitä sitte? Asuminen täällä on sujunut fantastisesti, kesän aikana tuli pykättyä katos, talliin saadaan tänään nosto-ovi ja eilen siivosin ekaa kertaa oikein KUNNOLLA sitten huhtikuun. Siinä siis syy blogihiljaisuuteen :D Kun täällä on ihan oikeesti ihan hirvee sotku niinku KOKO AJAN MIKSEI KELLÄÄN MUULLA OO IKINÄ SOTKUA??!!

Tänään:


Paperi T -lainaus Ilari Designin käsialaa. Mukana myös Lalalabista tilattuja instakuvia. Mun suunnitelmat tän jääkaapin taustan muuttamisesta viherseinäksi on ikään kuin kuopattu.



 Kas kas, herra ikkunakin on päässyt tallista sisälle lämmittelemään. Tässä kuvassa kiteytyy kaksi asiaa joita Jukka kaikessa käytännöllisyydessään vihaa eniten tässä taloudessa: ikkuna, jonka ainut virka on näyttää nätiltä ja lipasto, jonka lokerot ei oikein aukea. Sanomattakin selvää että minä rakastan molempia syvästi.



Viherpeukalo jumalan armosta, eli meikä, on kasvattanut kaikessa hiljaisuudesa kukkaperhettä parilla -50% -yksilöllä. Juuri kun aloin olla fiiliksissä siitä että nykyisin kaikki mun huomassa oleva vihreä ei hiljaa vain kuole pois, on toi onneton saniainen alkanut kuivattaa lehtiänsä ja peikonlehdelläkin on ongelmia pysyä itsensä kanssa pystyssä. Tänään suuntana jälleen Plantagen, pitää varmaan etsiä hänelle paperilautasta tukevampi suojaruukku.



Heitä varten on säläritkin hinattu puoliväliin.



Pari viikkoa sitten onnistuttiin raahaamaan polttopuuhylly tallista taloon. Toissapäivään saakka se hengaili kaikessa rauhassa kodinhoitohuoneessa kriittisesti vaatekaapin edessä ennenkuin siirto takan kylkeen tapahtui. Nyt se on siinä ja takassakin tulta pidetty monena iltana. Matto ei ole takan ääreen polvistumista varten, vaan tietty toinen Prinsessan makuupaikoista (se vähemmän suosittu).



Tilanne lavastettu. Oikeestihan tos on joku viis metriä virtapiuhaa mytättynä läppärin taakse.



Blogeissa kiersi taannoin haaste omasta lempinäkymästä kotona. 
Mulla se on ehdottomasti tämä joka avautuu tykkihuoneen sohvalta keittiöön.
Etenkin illalla kun terassin valot suodattuu nätisti säläreiden välistä ja raidoittaa koko tilan.



Takka on ollut ihana. Siis maailman ihanin. 
Kolmeen suuntaan lasitettu tulipesä on vähä niinku olis notski keskellä olkkaria. 



Ikean tää hyllyriiputushässäkkä olikin loppupeleis ihan hyvä ostos vaikka mua kauheesti ahdisti sen RUUVAAMINEN jääkaappikaappiin kiinni. Ne on siinä nyt sitten ikuisesti, mut ei se huono juttu oo.



Jonain päivänä tässä on vanhoista kattolaudoista tehty pitkä ja matala kukkapöytä.
Toivottavasti.



Tän helkkarin ABB:n pädin kanssa on takuttu, kun ei se oo oikein toiminu. Toiminut siis sillei, että siitä olis jotain valoja saatu päälle. Mutta nyt se toimii, ja siitä kun vähä tökkii niin syttyy valot terdelle ja mihin ny sitte tykkää niitä sytytellä. Pääasias terassille, kun sisälle sitte helpompi kytkimistä.



Tää tyyppi lähti keppirikkaammille lenkkipoluille pari viikkoa sitten. 
Se oli kamalin päätös ikinä, mutta kuitenkin oikea. 
Aatos, koirien koira, 2003-2016.


Itse korkkaan tänään kuoharin ja pari muuta vastaavaa ihanimpien rakkauslikkojen kanssa. Ulkona tietty sataa vettä ja on masentavaa, mutta ei sen väliä kun seura on paras mahdollinen.

Täällä blogin puolella otan seuraavaksi asiaksi mikrosementtilattiakokemukset kun niistä aina välillä kysellään. Jos on jotain tiettyä mitä haluaisi näistä lattioista tietää, niin nyt on siis oikea aika kysyä!