25.4.2016

Post muutto

Meillä on lähes kaikki kamat jo paikoillaan. Vuokravarastossa odottavat loppusijoitustaan enää the ikkuna, puukehyksinen kihlapeili jonka peili on niin fjongalla ettei siitä saa hyvällä tahdollakaan kuvastaan selvää ja yksi elämän runtelema lautaovi. Niiden virka: ei mikään, mut semmosta kamaa mä perässäni muutosta toiseen vedän. Kun ei oo maksanu mitään! :D


Vois kuvitella että istun tossa sohvalla harvase ilta jotain teetä hörppien ja kenties lehteä lukien, viltti kevyesti jalkojen päällä auringon viimeisten säteiden jo painuessa taivaanrantaan.
Oikeestihan tossa on istuttu varmaan neljä kertaa ja tosi lyhyesti, sillei kokeilumielessä vain. Oishan siinä telkkari ja kaikkea, muttakun ei vuoteen oo tv:tä ollut niin jotenkin siihen ei nyt saa tartuttua. Parempi niin. Oon saanut elämässäni eniten aikaiseksi silloin, kun mulla ei oo ollut telkkaria ollenkaan.



Mentiin taannoisella Ikean reissulla semisti sekaisin ja mukaan tarttui ennakkotiedoista täysin poiketen nojatuoli (?!) ja rahi, sekä valkoinen lukulamppu. Ah miten ruusuromanttinen ajatus että tuossa sitten sateisena syysiltana voi istua selailemassa jotain lehteä (taas), teen höyrytessä sivupöydällä (en edes juo teetä juuri koskaan), koirien pötkötellessä rahin molemmin puolin ja tuon lampun luodessa kämpän ainoan valon. Sitten ulko-ovi käy (tässä kohtaa kaikkien luonnonlakien vastaisesti kumpikaan koirista ei päästä minkäänlaista ääntä tai edes korvaansa liikauta siitä rahin vierestä) ja rakkaani saapuu kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja hymyilee kodinhoitohuoneen ovelta, koska uunissa on juuri valmistumassa paisti.

.......

Mut oon mä siinä jo kerran lukenut! Strandmon: twelve points!



Neiti Kesäheinäkin on äidin hoivista palautunut Laihian maisemiin ja jännityksellä nyt seuraan hänen sopeutumistaan. Kun hän vuosi sitten raksaevakkoon lähti, niin hänellähän oli vain joku kuusi reunoilta ruskeaa lehteä tallella mun "hoidon" jäljiltä. Oikeastaan hän oli siinä kunnossa, että moni olis laittanut toivon puutteessa suoraan roskakuormaan. Mutta mitä vielä! Nyt hän kukoistaa niinkuin kaikki muutkin mun äidin hoidossa olleet kukat. Ne jotka jäi, kaikki kuoli. Yritän olla ajattelematta tätä liikaa. Oon nykyään kuitenkin niin hyvä mutsi, että käytin kaikki kukkamukulat aamulla suihkussa!



Vanhat, tutut tavarat etsivät kiihkeästi paikkaansa uudessa kodissaan. Hartwallin korit istahtivat telkkarin alle toimittamaan puuttuvan tv-tason virkaa ja peittelemään pistorasioita, entisöidyt tuolit löysivät paikkansa pääoven luota ja  pari vuotta sitten väkerretty stenciltaulu päätyi lopulta makkariin.



Olen löytänyt itseni muutamaan otteeseen pyörimästä keittiöstä kädessä milloin vanha Arabian maitokannu, milloin kasa mumman perintölautasia, ihmettelemässä, että minne helvettiin mä nyt nämä sitte? On harmittava tosiasia että tonne rakkauskeittiöön ei yksinkertaisesti sovi hyllyille pönöttämään Arabian kannut eivätkä edes ne vanhat Arabian jalalliset kulhot, joita olen vuosien mittaan bongaillut kirppareilta. Todistusaineisto mun menneisyydestä arabiaflipuna ja vanhan turhan tavaran haalijana on nyt piilotettu suljettujen ovien taakse. Jääkää hyvästi, aarteeni, for now.



Tadaa! Keittiö koko komeudessaan! Keittiö, joka vie ruokaryhmän kanssa suurimman osan koko tuvasta. Tuntuu nyt jälkikäteen ihan siltä, että rakennettiin koko talo keittiön ympärille. Sinänsä ärsyttävä asia on se, että kun vuosi ollaan haaveiltu isosta keittiöstä ja kaikista ihanista ruoista mitä siellä sit väännetään, niin nyt sen ollessa mahdollista ollaan molemmat jollain helvetin maitorahkadieetillä. Mut on tos keittiös ihan kiva blenderikin käynnistää :D

Jossain vaiheessa meillä molemmilla oli hirvee ennakkoangsti tätä ruokaryhmää kohtaan: se ei sovi tonne köökkiin, siitä on päästävä eroon,  se on ihan peestä. Mut ei aikaakaan siitä kun pöytä oli sisään kannettu ja tuolit sen ympärille aseteltu kun honattiin, ettei se ny niin huono ookkaan. Jukan fantasiat massiivitammisesta ruokapöydästä laantuivat ainakin toistaiseksi, kun olishan se vähä tammiöveri jos tossa olis vielä kaksmetrinen pöytä saarekkeen ja kaihdinten jatkona.



Näiden pylleröiden kanssa käytiin ottamassa Aatoksen syntymäpäiväkuvaa näin keväisissä tunnelmissa viime viikolla. Täydellistä kuvaa ei saatu, eikä kevättäkään, mutta on tää räntäsadekin parempi kuin +30 astetta ja tuulta 0m/s.

Terveisin,

SummerHater83

21.4.2016

Koirani Vakavamieli

Aatoksen syntymäpäivävalokuvaus, 1. yritys.


Koirani on rikki.
50 ruutua ja tämä on ainut edustuskelpoinen, jossa hän katsoo kameraan ja ainakin vaikuttaisi tiedostavan ympäröivän maailman.

Hän on vakava vanha herra, joka ei jaksa innostua tällaisesta hölynpölystä, vaikka kuinka huikin kameran takaa "keppi!" tai "ruokaa!" ja heiluttelin kättä joka suuntaan. Näyttäis siltä, että hän pitää mua idioottina. "Hooman, miksi?"

Onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa yrittää... Ehkä tänä vuonna hän katsoo syntymäpäiväkuvassaan haaveillen kaukaisuuteen tai tuoksuttelee metsänrannassa kevättuulen tuoksuja, eikä esim. tasapainottele kuonollaan nakkeja niinkuin 10-vuotispäivänään:


Raukki! :D

20.4.2016

Sohva nimeltä Eastwood


Jos sohva on nimetty Clint Eastwoodin mukaan, ovat odotukset sen ulkonäön suhteen korkealla.

Mielikuvani Eastwoodista on karkea, vaitonainen, parin päivän sängellä varustettu viirukatseinen mies, jonka suupielessä roikkuu rööki ja jonka tukka on leveälierisen hatun alla vähän lässähtänyt, mutta kuitenkin vielä maltillisesti tuulentuivertama. Kasvoja kartoittavat syvät uurteet, ja ympärillä leijuu tupakan, nahan ja hien pehmeä tuoksu. Päivästä riippuen ehkä vähän ruudinkin, koska mies on kovis.

Uusin ihastukseni sopii täydellisesti tähän tunnelmaan, joskin röökin, ruudin ja hien haju puuttuvat ja hän puhuu minulle tauotta ihania rakkauden sanoja. Hän saapui meille viikonloppuna second handina, ja on kaikkien sohvatoiveideni täyttymys. Hän on kaiken sen ruumiillistuma minkä kuvittelin olevan nettikirppiksillä mahdotonta. On 100% käsittämätöntä, että täydellinen nahkasohva olohuoneeseen löytyi puolivahingossa fb-kirppikseltä ja vielä samalta paikkakunnalta!  What are the odds, oikeesti :D

Mutta voi että, täällä hän nyt on ja kovasti viihtyy samassa ruudussa kahvipensaan ja vanhan aarrearkkuni kanssa. Aarrearkun sijoituksesta sohvan kyljessä on toki vasta neuvottelut käynnissä. Mielestäni ne sopivat yhteen täydellisesti, Jukka on jokseenkin eri mieltä.

Nautin tästä maisemasta täysiä kun se vielä on mahdollista. Tea <3 Eastwood 4ever.

18.4.2016

Tärkeät taulut


Paras taide on tärkeiden ihmisten tekemää. Sellaista, jota ei osaa eikä tarvitse arvioida objektiivisesti, vaan joka on merkityksellistä ja rakasta siksi, koska se on lähtöisin juuri sen tietyn tyypin siveltimestä.

Tauluja on paljon, mutta vapaata seinätilaa huushollissa on jotenkin raivostuttavan vähän. Siis olohuoneessa, jonne kaikki nämäkin kaunokaiset ilman muuta kuuluisivat. Joudun ripottelemaan maalauksia vähän sinne sun tänne, mutta onhan siinä se kiva puoli, että niiden paikkoja voi silloin tällöin vaihdella ja näin pääsee ihastelemaan kaikkia tasapuolisesti.

Kuvan tauluista vastuussa ovat ihana Veera, sekä maailman rakkain siskontyttöni Gee, joilta olen nämä todennäköisesti vinkumalla aikoinaan saanut :D Kannatti vinkua! Kiitos murut <3

15.4.2016

Viimeisiä pintoja ja väliovia

Viikonloppuna tehtiin raksalla viimeisiä jämähommia, eli kaikkea sellaista joiden tekemiseen menee 10 minuuttia, mutta työkalujen keräämiseen ja putsaamiseen 30 minuuttia.


 Kuten ovensuiden laatoitus. Saatiin khh:n vessan ja vaatehuoneenkin väliovet vihdoin paikanpäälle, ja heti kun Jukka sai karmit lyötyä kiinni iskin paikalle laastin ja laattojen kanssa. No, tummanharmaa lista oli tietenkin tilaustavaraa ja sitä odotellaan ties miten kauan, joten viimeiset ylösnostot jäivät tältäkin erää laittamatta. Olin jo valmis polttamaan laatoituskamat....



Toissa viikonloppuna tekemämme Ällistyttävä Ikea-reissu 2016 oli menestys. Otettiin sieltä kolme vaatekaappia, muutamat peilit ja peräkärryllinen kaikkea muuta mahdollista ihan peitoista ja pullasudeista lähtien. Nyt on sitten tavaraa. On, ON.  

Viikonloppuna saatiin viimeinenkin liukuovikaappi kasaan ja kaikki nämä härpäkkeet hukutettua kaappien sisuksiin. Yllättävän hyvän tuntuiset oli noi kaapit. Mulla perusoletus Ikean kamoista on ollut se, että vähä niinku olis pahvilaatikoista laitettu kaappi kasaan. Sellanen joka vähä heiluu ja tuntuu huteralta, että jos vähä kovempaa laittaa oven kiinni niin sieltä lähtee sivuseinä irti, mutta noi liukuovipaxit oli kyllä erittäin positiivinen yllätys. Ja oooooh mikä säästö! Kolme ikeakaappia yhden kalustekauppakaapin hinnalla!



Kylppärin ovena meillä onkin tämmönen saunan ovi. Jänskä. Siinä on tommoset vakoiluraot jos tykkää tirkistelystä. Tervetuloa vaan meille saunomaan.............


 Kjäh kjäh...



Muiden tuvan ovien ollessa läpiharmaat, otettiinki khh:n oveksi tommonen lasitettu. Kun ei siellä khh:ssa oo yhtään ikkunaa, ja kun toi lasinen olis ehkä vähä köykäsemmän näkönen tossa keittiön kyljessä. Khh:n ulko-ovikin on lasinen, samoin ton perällä häämöttävän vessan iso ikkuna on tommosta satiinilasia vai mitä ihme huurretta nyt sitten onkin. Mistä näistä tietää kun on maitoo sun muuta? Mut pointti: kodinhoitohuoneen väliovi on ihana.



Rasti seinään: kylppäri on paneelissa. Siis saunan seiniä myäri. Oon ne ehtinyt öljyämään ja tätä nykyä seinässä pönöttää terhakkaana myös 2kpl suihkuja. Katossa kimmeltää kaunokainen Winledin lasikuutio Helmi. Katonrajassa tarkkasilmäinen rekisteröi myös lednauhan, joka helkkari soikoon oli valoltaan ihan sininen. Jos tykkäis fiilistellä nistivessatunnelmaa niin sen olis voinut jättääkin, mutta kun ei. Peräänkuulutamme valkoista valoa! Asia on kuulemma hoidossa ja nauha vaihdetaan asap.
¨


Ja kripojakin on laiteltu. Tässä nyt näkyis nää oh:n väliovetkin. Tommoset tummanharmaat ne olis. Oliks tää nyt se sama RR-koodi kun meidän kattopellillä, RR23? Jukka saa korjailla tonne kommenttikenttään kun taas julistan faktoja miten sattuu :D Mut niin mä muistelisin. Abloyn rivat oli ihanan halvat! Jotain kympin kappale! Säästö!



Savon Twistit on osoittautuneet käytössä todella hyviksi. Vaikka vieraille tuntuu tuottavan päänvaivaa niiden avaaminen, niin esim multa se sujuu jo tosi hyvin :D 

Hehe muuten, kun viime postissa kirjoittelin Aatoksen liukasteluongelmista mikrosementillä. No hänelle tuli eilen DiivaDogista jarrusukat :D Katsokaa nyt:


NÖYRYYTYS! HÄPEÄ! ARVOKKUUDEN KATOAMINEN!

Näihin kuviin, näihin eläinrääkkäystunnelmiin: aurinkoista viikonloppua kaikille pörriäisille <3

14.4.2016

Keittiön kaksiväriset sälärit

Kun ikkuna-asiaa ja ulkomaailmalta piiloutumista alettiin miettimään, päädyttiin suht nopeasti puusälekaihtimiin. Pyöriteltiin siinä ajatusta kaikenmaailman raitarullaverhoista ja joka suuntaan aukeavista vekeistä, mutta kun niissä ei ole paljoa säätövaraa läpinäkyvyyden kanssa, niin ei vaan jotenki natsannut.  Säleissä on paremmin säätövaraa ja ne muutenkin tuntuivat sopivan paremmin fiilikseltään meille.

Säleen koko sai molempien mielestä olla 50mm, jonka jälkeen päätettäväksi jäi vain väri. Koska Jukalla on outo tammifetissi Jukka on erityisen mieltynyt tammeen, oli tämä keskustelu hyvin hyvin lyhyt. Eikä mennyt edes vääntämiseksi, koska tammi oli kevyesti paras sävy meillä mallikeikalla käyneistä säleistä. Pähkinäkin oli kyllä jees, mutta vähän liian tumma.

Jotenkin sain ajettua läpi ajatuksen vuoristohuoneen käsittelemättömästä keisaripuusta, joka on tammea huomattavasti vaaleampi (sopii paremmin vaaleisiin seiniin), sekä keittiön kaksivärisistä säläreistä. Asiaa vähän funtsittiin ja mallikuvia netistä etsittiin (löytyi 1 kpl), ja tultiin pikkuhiljaa siihen tulokseen, että täysruskeat tammisäleSEINÄT molemmin puolin tupatilaa on todella liikaa. Valkoista sälettä ylös ja tammea alas, raja tulis saarekkeen kanssa samaan linjaan.
Vähän jänskätti laittaa näistä tilaus eteenpäin. Järjettömän kalliit, koko keittiön levyiset sälekaihtimet yhden esimerkkikuvan perusteella, sillä fiiliksellä et vois olla kivat.

No kuinkas kävi?


NO TÄYDELLISET TIÄTTY!



Tai okei, okei. Tilaus lähti 90cm rajalla, mutta onkin nyt 84 sentissä. Ihan hieman häiritsee silmää tämä, olis saanut tammea olla pari sälettä enemmän. Mut kestän. Kestän. Koska katsokaa nyt vielä:


Kaihtimia tuli näihin isoihin ikkuna-aloihin kolme kappaletta: kaksi kahden ikkunan levyistä ja yksi oven levyinen. Materiaalina on värjätty keisaripuu, joka edullisuutensa lisäksi on myös huomattavasti aitoa tammea köykäisempää. Nuo kahden metrin kaihtimet ovat tosin tälläkin materiaalilla aika tuskaisen tuntuiset nostaa ja kääntää. En tajua miten ne narut voi kestää käytössä. Kai ne kestää!

Huomatkaa myös kuvissa esiintyvät muuttolaatikot, siisteys ja pari tuolia. Kyllä: se on tapahtunut. Ekat kamat on kannettu sisään! Enää odotellaan sähkäriä, putkimiestä ja tarkastuksia. Ja listoja :D



Kovin oli jo tilaa temmeltää viikonlopun jälkeen. Siinä on jalkalamppu ja kaikkee. Ja lattiat avattuna! Aatos parka ei sitten millään meinaa pysyä pystyssä tolla luistinradalla. Tilasinkin hänen vaariudelleen koirien jarrusukat :D En kestä, se tulee olemaan maailman huvittavin näky :D

5.4.2016

Listaton puutalo: työmaa vai mahdollisuus? Osa 1

Kun vuoristohuone saatiin viime viikolla tyhjättyä lopullisesti kodinhoitohuoneen kalusteista, tellingeistä ja kaikesta muusta rojusta mikä sinne oli survottu varastoon, oli aika tehdä korjauskartoitus ennenkuin koko huoneen voisi painaa unholaan muuttopäivään saakka. 

Lista olis jäänyt lyhyeksi jos olis pidetty katseet tiukasti nilkkojen yläpuolella, sillä seinät ovat ihme kyllä säästyneet pahemmilta kolhuilta. Todellinen pikkupuuhastelijan ja massanysvärin lottovoitto löytyikin lattianrajoista. Mainittakoon, että tässä vaiheessa raksaa en kuulu enää kumpaankaan noista ihmistyypeistä.



Joopa joo, sitä saa mitä tilaa. Tältä näyttää ilmeisesti pian lentoon lähdössä oleva ulkoseinä, joka ei kahdenkaan korjausmassauksen jälkeen suostu JUMALAUTA pysymään sillä paikalla mihin se on isketty. Jos mulla olis ulkonevat, enemmän ohimoiden suunnalla sijaitsevat silmät, niin olisin varmaan voinut jossakin kulmassa kurkistella tosta raosta naapuriin. Mä kysynkin sulta seinä:

Montako kertaa vielä?

  MONTAKO KERTAA?!

Ei auttanut itku eikä lattialistojen perään kitiseminen. Tartuin mattopuukkoon ja veistelin kostoksi oikein kunnon palat lattiasta seinän mukana irronnutta mikrosementtiä pois ja nypin kipsilevyistä riekaleisina roikkuvaa massaa raosta veke. Kaivoin jo kertaalleen naftaliiniin upotetut mikrosementtikamat kaapista ja aloin nöyränä korjailemaan lattian puolta, jonka jälkeen täyttelin jälleen kerran massalla itse rakoa. Sitten vielä massan kuivuttua levittelin sormella mikrosementin nurkkaan niin, että se nousee tohon seinälle niinkun kuvastakin näkyy. Seuraavaksi vielä teippausta lattiaan ja maalia seinään, ja sitten odotellaan, että montako viikkoa se tällä kertaa kestää. Niin ja kai ne sementtipaikkaukset tarttis lakatakin, jahka toi on kuivunut YHDEKSÄN PÄIVÄÄ.

En varmana odota yhdeksää päivää. Enkä aivan varmana vedä viittä kerrosta.

Vähä jännittää koko lopputalon lattianrajojen kohtalo, kun ei todellakaan kiinnostaisi kiertää enää kaikkia ulkoseiniä. Välttelenkin aktiivisesti kiinnittämästä huomiota niihin...Niin ja onneks sälekaihtimissa on se alapulikka, joka kyllä sit peittää ihan tarpeeksi ikkunoiden kohdista sitä nurkkaa, ettei se haittaa vaikka se sieltä vähä haljennut oliskin... Onneks on paljon ikkunaa ja vähän seinää!

Mutta siis näihin tunnelmiin: listaton puutalo, ehdottomasti työmaa. Tulevaisuus näyttää synkähköltä, mutta elättelen toivoa että joskus ne seinät lakkaa elämästä. Siihen saakka nukun mikrosementtilasta tyynyn alla. Räyh.