12.12.2014

Paperilta puulle

Raksarintamalla ei mitään uutta. VIELÄ. Tulevasta viikonlopusta on nääs kuulemma tulossa Ällistyttävä Kipsilevyviikonloppu. Maltan tuskin odottaa. (*

Viime viikonloppu oli itsenäisyysjuhlien lisäksi pyhitetty vaneriprinttikokeilulle.
Perjantaina siskontytön kanssa laitettiin netistä tarkoin valikoidut ja sitten tulostetut mustavalkokuvat muhimaan vanerille, ja lauantaiaamuna päästiin katsomaan oliko projekti onnistunut ja onko printtien siirto puulle todella mahdollista näin yksinkertaisesti. Yllättävää mutta totta, on se. 


Alkuperäiset paperitulosteet vielä autuaan tietämättöminä tulevasta kohtalostaan.
Kuvien koon mukaan sirkkelöin koivuvanerista sopivan kokoiset palat, joihin kuvat sitten niitattiin kiinni netistä tilatulla geelillä.



Yön yli kuivunut levy kasteltiin aamulla, ja siihen kiinni kuivunut tuloste rapsuteltiin irti.
Ihan mukavaa hommaa jos tykkää hioa sormenjälkiä näpeistä pois.



Kuva näkyy jo selvemmin, kun paperin rapsuttelua on takana 20+ minuuttia.

Ihmetystä herätti etenkin se, miten kaikki muste oli imeytyn vaneriin niin lujasti kiinni,
että rapsuttelusta syntynyt paperihöttö itsessään oli puhtaan valkoista.
Edes sormet eivät tässä touhussa tummuneet. Puhumattakaan siitä miten terävänä, alkuperäiskuvaa vastaavana, kuva siirtyi. AMAZING!



Lopuksi levyt vielä vahattiin.

Kasvokuvan kohdalla sattui jokin kämmi ja tytön silmien kohdalle jäi hirveästi musteetonta pilkkua. Tilannetta korjailtiin rapsuttelemalla väriä pois vähän sieltä täältä, jotta kuvasta saatiin tasaisen kuluneen näköinen. Oltiin molemmat hirmu tyytyväisiä lopputuloksiin kaikissa kuvissa (paitsi tossa väsyttävän tylsässä korppipensaskuvassa, joka menikin sitten äidin hyllylle).

Oon totaalisesti fiiliksissä tästä tekniikasta, ja sormet ihan syyhyää että pääsisi kokeilemaan isompia kuvia eikä vain näitä omatulosteisia A4-kokoja (vaikkei näillekään kuville oo mitään järkevää paikkaa huushollissa.. Keittiön välitila täyttyy jo hitaasti, mutta varmasti). Mahdollisuudetkin tuntuu suht rajattomilta, harmi vain ettei netistä niin iisisti löydy omaa silmää miellyttäviä ja kooltaan tarpeeksi isoja kuvia. Mielessäni siintävät myös Käpälämäelle liukuoviksi tulevat jättimäiset vanerilevyt... Niihin joku ihana PEURAPRINTTI! EN KESTÄ! <3


*) sarkasmi

4.12.2014

Pihatyöt ja kranssimania

Eilinen taisi olla kaivinkoneen viimeinen ilta tontilla tältä erää: saatiin terassipilarit piiloon ja koko talon ympärys tasattua lopulliseen korkoon ennen multia. Vautsi.


Siellä ne sitte pönöttäis, tulevan terassin perustukset.
Ei siitä niin iso loppupeleissä taida tullakaan kuin miltä anturavaiheessa vaikutti. Ihan soppelilta verannalta vaikuttais.


Takaterassi on kapoisempi. Haaveissa tänne saada terassin päälle lippa, kattellaan ny kuinka onnistuis nykyisen kattokaltevuuden kanssa semmoinen istutella. Taka-alalla uljas talli, joka sai viimein tänään suojakseen tummanharmaan konesaumakaton. Jee!

Muuta siellä ei olekaan tapahtunut. 

Sen sijaan nykykodin tallissa oli tänään kunnon kranssisäpinät! Joku ihme PAKKOMIELLE näihin risurenkaisiin pääsi syntymään pari päivää sitten (en ymmärrä miten), ja tänään löysin itseni aamupäivällä pellonreunasta saksimasta havuja ja pajunoksia, kranssinkuvat silmissä kiiluen. Takapenkki täyteen ja talliin, neljä tuntia myöhemmin tekeleitä oli valmiina viisi ja olo oli täydellisen seesteinen. Pakkomielle on toivottavasti saanut tältä erää tyydytyksensä, ja voin siirtyä rauhallisesti takaisin entiseen, kranssittomaan raksaelämään.

Todistusaineisto:


28.11.2014

Ensiesittelyssä: Keittiösuunnitelma 1.0

Pitääkö se todella paikkaansa? Onko meillä olemassa kuvat ensimmäisestä todellisesta suunnitelmasta? KYLLÄ!

Tunne on samalla juhlahumuinen, mutta myös semisti epätodellinen, sillä kuka olisi uskonut että keittiön suunnittelu voisi olla näin yksinkertaista ja helppoa? En ainakaan minä, ja olinkin varustautunut myötähäpeä- ja pettymysvalmiudella, mutta kuitenkin erikoistoiveikkuudella, kun torstaina mentiin liikkeeseen katsomaan Hennan aikaansaannoksia.

No vielä mitä! Aivan turhaa oli tämä kaikki, sillä Henna oli suunnitellut parilla variaatiolla meille maailman hienoimman keittiön! Monttu auki sai Tea tuijottaa tietokoneen näytöllä pyöriviä toinen toistaan parempia ehdotuksia, ja pienellä hienosäädöllä päädyimme alla olevaan malliin.

  
Keittiön hahmottamisessa eniten päänvaivaa ja vahvoja mielipide-eroja herätti jääkaapin ja pakastimen paikka. Seinätila kävi niiden kanssa liian ahtaaksi ja alettiin miettiä vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Mallikuvien perusteella päädyttiin siihen, että paras paikka on liittää j&p saarekkeen jatkoksi, ja siinähän ne sitten pönöttävät. 

En aluksi meinannut hyväksyä tätä laisinkaan, mutta kun kaappien ympärille vedettiin tasoa ja taustalevyn värit laitettiin vielä mätsäämään ala- ja yläkaappien kanssa, oli vaikeampi sanoa ei.
Jakaahan se tilaa edelleen, mutta toisaalta parempi näin, kuin että takaseinältä olisi taivutettu niemeke ja rakennettu sille täyskorkea väliseinä olohuoneeseen.




Voi että miten nätti olenkaan!

Avohyllyjen taustalevyt ovat pähkinää, ja alkuperäisen suunnitelman mukainen saarekkeen tammitaso on ehkä vaihtumassa myös pähkinäksi. Katsotaan nyt miten suuri on hintaero tammella ja pähkinällä (no ihan järkyttävä tietty). Seinän puoleinen taso on mustaa massiivilaminaattia (jos on termit hallussa), ovet tulevat huurrettuina ja vetiminä on sirot ja huomaamattomat listavetimet.






Olemme kaikki niin kovin onnellisia, eihän tähän tarvi tehdä enää mitään muutoksia! Kaikki panikointi täydellisesti keittiöstä on ollut turhaa kun on näin ammattitaitoinen ystävä hoitamassa piirtämisen <3

Hirmu jännää nähdä keittiön lisäksi myös koko tila oikeissa mittasuhteissa! Noin pitkä matka siitä keittiöstä sitten on tonne olohuoneen ikkunoille! JEE!

26.11.2014

Tervetuloa pakkaset

Todiste siitä ettei täs miehiä mihinkään tarvita:



No siellä on talon pohjat viimesen päälle styroxin peitossa ja valmiina pönöttämään valkeassa lämpöpuvussaan läpi jäätävimpienkin kuukausien. Pakersin tämän kanssa yksin maanantain ja tiistain, mutta tänään serkku riensi onneksi raksaseuraksi. Saatiin tasattua loppuun pohja ja ladottua viimeisetkin neliöt umpeen, kaksi kerrosta vitosen styroxia siis. Luonnollisesti päästiin myös lapioimaan ainakin kaksi kuutiota (liioitteluako? :D) ylimääräsoraa sokkelin ulkopuolelle. Ei ole salaisuus että allekirjoittanut oli silloinkin lasertikun päässä kun soraa kaivinkoneella sokkelin sisälle nostettiin....

....pitäisi irtisanoutua mittahommista... 

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Eipä tarvi tänään(kään) salille.

Ydintalvi, bring it on!



25.11.2014

Etuterassin venähdys

Käpälämäelle on tulossa terassit molemmille puolille taloa. Etupihan terassi on kaksi 2,5 metriä syvä ja koko talon levyinen, ja keskivaiheille terassin oven kohtaan tulee vielä muutaman metrin pidempi niemeke terassiryhmälle ja grillille sun muulle. Tiedossa siis rallilautahelvetti kesälle 2016 (salaisesti haaveilen lehtikuusihelvetistä). Takapihan terde onkin onneksi vähän maltillisempi.

Sarjassamme Enpä Olis Arvannut jatketaan sujuvasti terassiteemalla. Mun käsitys terassin tekemisestä on se, että valmiille nurtsille nakataan parit harkot tai betonilaatat ja simsalabim, niiden päälle voi nostaa terassin. Mutta eeeeeeeeeiii... Tämän mittakaavan terde vaatii kuopat, muotit, valut, raudat, pilarit ja routastyroxit. Jos vain tämän olisin tiennyt, niin oisin pyrkinyt pitämään terassin koon mininä maxin sijaan. Puhutaan täysmittaisesta työmaasta, eikä pienestä terdepuuhastelusta.

Kun kaivinkonemies Matts oli tontilla viimeksi, kaivettiin talon etu- ja takapuolelle montut terassien anturavaluja varten. Kun allekirjoittanut toimi Mattsin apumiehenä mittanauhan kanssa, ei todennäköisyys ole onnistumisen puolella. Kaivuupäivän positiiviset muistot haihtuivatkin nopeasti viikonloppuna, kun tuli aika asetella muotit korkoon ja hulauttaa betonit paikoilleen.



Jos piirrustuksiin on merkitty terassin syvyydeksi 2 metriä, ei luulisi olevan hankala ymmärtää, että se anturamonttu pitää kaivaa sen kahden metrin sisään. Jotenkin tää oli kuitenkin liian vaativa homma hahmottaa ja lopputuloksena oli kuopan alkaminen paikoin jopa 2,5 metriä ulkoseinästä. Kuten kuvasta näkyy, yritettiin tilannetta korjata kaivamalla lätkättyä ja semijäistä maata syvemmäksi taloon päin, mutta lopulta anturat saivat istahtaa 240 sentin päähän seinästä.

Terassista tulee nyt siis ihan järjettömän kokoinen.


Valuihin käytettiin kuivabetonia, jota upposi keskimäärin kolme säkkiä muottia kohden. Käsipelillä vispattiin siis aurinkoisena sunnuntaina nelisenkymmentä säkillistä betonia. Märkään betoniin pökättiin tartuntaraudat anturoiden päälle valettaville pilareille, ja lopuksi valut suojattiin pakkaselta styroxein.

Siellä ne nyt pönöttää. Käpälämäen megaterassin anturat. Success!

24.11.2014

Tuskaa takasta

Käytiin jokin aika sitten takkaliikkeessä tutustumassa ajan henkeen ja ihmettelemässä, että mikäs meininki niiden tulisijojen kanssa oikein on. Alunperin oli mielessä kaksiluukkuinen tilanjakaja, tai sitten ihan perus seinämalli isolla luukulla. Piirustuksia tarkasteltuamme kävi aika selväksi, että tilanjakaja ei oikein istu, ja ollaankin keskitytty etsimään seinälle sopivaa mallia. 











Niitähän löytyy! Kun mä nämä näin niin unohdin samantien kaiken muun! Linnatulen ja Nordpeisin pyöreälinjaiset tulisijat ja leveät, kaartuvat luukut ovat hurmanneet mut täysin, eikä mua enää kiinnosta onko se takka puhaltava tai onko siinä korvausilmasysteemi, kunhan se on pyöreä ja suloinen!
Aino on puolipyöreänä selkeä seinämalli, mutta Wilman tai Rondan voisi tilanjakajan tavoin asettaa vaikka keskelle kämppää tai ikkunaseinälle (juuri se asettaminen onkin muodostunut todelliseksi ongelmaksi, ks. alla).  Rondasta harmillisesti uupuu tuhkaluukku, joten se tuskin kärkikahinoihin mahtuu... Vaikka muuten onkin niiiiiiiiin söpö!

No mutta mites se takan paikka? Voin kertoa.

En olisi ihan heti uskonut, että takan paikasta tulee tällainen show: on aluksi rauhallisesti mallattu pohjakuvaan, sitten yritetty mittoa ties mille seinälle, seuraavaksi hermostuksissa siirrelty seinälinjoja, siirretty ne takaisin ja jo totaalisesti pinna kireänä, suu viivana, piirretty kokonaan uusia väliseiniä, poistettu ikkunoita ja lopulta luovutettu ja siirretty ovea...
Mutta ei, eeeeei eieeiei,  takkahan ei missään tapauksessa edes yritä sopia yhtään minnekään.


Kuvassa raksein merkattu mahdolliset takanpaikat (yhden vois toki piirtää myös tienposkeen, roskikseen), merkkaamatta jätetty saarekkeen jatkoksi siirretyt jääkaappi ja pakastin.


Olen menettänyt hermoni nykyiseen pohjakuvaan lukemattomia kertoja viikonlopun aikana, ja välillä tuntuu siltä, että pitäiskö se vain raakasti piirtää uudestaan koko roska. Mun on annettu ymmärtää että se ei ole vaihtoehto, joten tyydyn tuijottamaan vihaisesti oikean ylänurkan vihamakkaria ja olohuoneen seinille liukuvia jättimäisiä ovia. Ajatus vihamakkarin olohuoneen nurkassa sijaitsevasta ovesta ylipäänsä on alkanut jo raivostuttamaan (äärettömän epäkäytännöllinen köpöpaikka), ja tv-tason taakse liukuva vaneriovi (vaneriovien ei kuulu liukua minkään TAAKSE) saa ohimot tykyttämään.

Eihän tää nyt voi olla näin vaikeaa? Stressaanksmä? Mutta mitä jos tää onkin ihan huono koko pohja ja oon tuijotellut sitä puoli vuotta ruusunpunaisten linssien läpi tajuamatta sen surkeutta? Mistä tietää että kuva on hyvä? Että onko se ovi väärässä paikassa? Että voiko takka olla selän takana? Entä onko millään mitään väliä enää siinä vaiheessa kun siinä talossa lopulta asuu? Antaako ne virheet itselleen anteeksi, vai pistävätkö ne aina silmään ja harmittavat talon myyntiin asti? Ja herranpieksut, MITÄ JOS SITÄ TALOA EI KUKAAN HALUA OSTAA KUN SIELLÄ ON VIHAMAKKARIN OVI OLOHUONEEN NURKASSA?

:D Ehkä pitäisi antaa asian vain olla. Luoja tietää niin sitä on yritelty pyöritellä paremmaksi.

Huoh.

Mutta tapahtuipa viime viikolla yksi aivan mainiokin asia, nimittäin käytiin Nixillä suunnittelemassa keittiötä, inspiraatiokuvana tuo aikaisemman postauksen Poliformin köökki! Aikaisemmin vain Gigantin Epoq-keittiöitä katselleena oli Nixi äärettömän positiivinen yllätys: valikoima oli runsaudensarvimainen. Oli kokoja, värejä, mekanismeja, ja olisin varmasti turhautunut  kaikkeen valitsemiseen jos ei visio olisi näin selkeä kuin se on. Suunnittelijana toimii Nixillä työskentelevä ystävä, enkä malta odottaa mitä hän on saanut aikaan kun torstaina mennään tilanne tarkistamaan... Voi iiiiiik! Jännääää! Varmaan jotain superhienoa! 


17.11.2014

Talo kaupan

Uusi viikko alkaa suursiivouksen merkeissä jos tiedossa on asuntonäyttö kello 13:00.

Nykyinen koti valmistui pari vuotta sitten, ja on nyt siis myynnissä.
Talo on Jukan itse suunnittelema ja rakentama, ja koko projekti oli aikoinaan hänellä tekun opinnäytetyön aiheena. Tupa on kerrassaan ihana ja pohjaltaan tosi toimiva, ja välillä tuleekin päähän semmonen tyhjä hetki, että miks me edes uutta rakennetaan? :D Noooo, pitää toivoa että Käpälämäki osoittautuu yhtä hyväksi.

 Valkkasin muutaman lempparikuvan myynti-ilmoituksesta, mutta aloitetaan kuitenkin itse otetulla viime juhannukselta:



Juhannus 2014 kului pensseli kädessä seiniä ja räystäsalusia sutien.
Liftillä maalattiin kaikki mihin sillä vain ylsi, ja lopuksi nappasin ääriasennossa korista päin vielä edustuskuvan. Talohan on siinä oikein itsensä näköinen, ja vähän jälkikäteen harmitti käsittelemättömät terassit ja laikukas nurmi, muutenhan tää ois ollut ihan ykköskuva kiinteistönvälittäjälle annettavaksi.



Iltapuvussaan hän on oikea komistus.


Pääovesta sisään tullessa avautuu aulatila ja käynti olohuoneeseen.
Vasemmalle keittiöön, oikealle kodinhoitohuoneeseen ja pesutiloihin.

Laattaa on käytetty lattioissa aika paljon, ja nyt kämppää myyntikuntoon laittaessa niiden saumojen kanssa meinas oikeesti lähteä järki. Etenkin khh:n 10x10 laattojen saumat osoittautuivat murheen kryyneiksi: ulko-ovi, koirat ja harmaa sauma on ilmeisesti erityisen huono yhdistelmä.
Höyrypesuri, pesuaine, hammasharja, kloriitti, kynsiharja, sooda, ihmesieni.... you name it.
Kaikkea mä kokeilin ja hermot meni.



Keittiö on erityistoimiva, ja mun lempipaikka koko talossa on baarijakkara tossa isomman ikkunan edessä. Läppäri löysi siihen tiensä aika nopeasti, eikä siitä ole sen koommin siirtynyt. Nytkin on kiva näpytellä tekstiä ja samalla KYTÄTÄ ikkunasta tiellä kulkevia autoja (no eihän siellä oikeesti ketään kulje juuri koskaan...). Jos ei muuta, niin huurteisia kuusenlatvoja ja nurmikenttiä.



Yläkerrassa on kaksi makkaria, vessa ja isomman makkarin yhteydessä vaatehuone.
Otettiin master bedroom käyttöön vasta nyt myyntikuvausten yhteydessä että saatiin koko kämpästä vähä asutumman ja normaalimman näköinen, siihen asti bunkattiin alakerrassa tykkihuoneessa ja yläkerta toimi lähinnä vierashuoneena futoneineen.

No olihan se sitten ihanaa kun aamuaurinko paistoi alkusyksystä suoraan sänkyyn, ja että pitempinä aamuina saa nukkua rauhassa ilman että koirien tuijotussilmät vilkkuu hämärässä nurkassa toiveikkaina ylösnoususta (koirilta on yläkerta kielletty).
Yläkertaan majoittuminen on kuitenkin tuonut esiin molemmissa vanhuuden varjopuolia: Jukalla on hankaluuksia päästä aamuisin portaita alas, mulla taas iltaisin ylös. Maanantainivelet, te perkeleet.
Onneksi tulevassa talossa on vain yksi kerros :D



Olohuone ja sen ihana takka.
Eilen pestiin luukku ja nyt se on taas kuin uusi.




Yksi asia joka kokemuksen kautta on todettu äärimmäisen hyväksi jutuksi, on kylppärin penkki. 
Niin yksinkertainen, mutta maailman paras asia. Miten mä oon ennen voinut olla ilman pukkarinpenkkiä? Jotenkin rasittava ajatus et joutuis seisaaltaan itsensä kuivaamaan, eikä pystyisi saunan jälkeen yhtään levähtää ennen jäätävään kodinhoitohuoneeseen astumista.
Olkoon Käpälämäen pesuhuone miten piukka tahansa, penkki sinne on saatava. The end.


Semmonen kultakimpale. Pitäkää peukut pystyssä että hän hurmaa näyttöihmiset ja ne heti haluaa lyödä rahoja pöytään:)

Jukka lähti tontille ja jäin vielä siivousverukkeella venymään tietokoneelle. No oikeesti pitää vähän imuroidakin vielä, tuoksutella keittiötä ja olkkaria, pakata koira autoon ja paikantaa levynnostin tallista ennenkuin pääsen lähtemään. Tänään luvassa varmaankin vähän niitä otsalautoja ja sitten lisää vanereja seiniin.

Aurinkoista alkuviikkoa <3

15.11.2014

Perjantaitunnelmat

Perjantai-illan huuma Käpälämäellä oli käsinkosketeltavissa:


No oikeesti oli oikein onnistunut ilta (vaikka jäikin odotettua lyhyemmäksi allekirjoittaneen toiveesta). Todettiin kuivurin hoitaneen hommansa ja tuputeltiin villannurkat takaisin seinille, ja polkaistiin käyntiin terassinmuottisavotta, tavoitteena 13kpl 50x50 anturamuottia vanhasta muotista pätkittynä ja uudestaan yhteen lyötynä. Siivut ja siteet sain sirkkelöityä, ja nyt ne odottavat kasaanlyöntiä keskellä tätä kaikkea. Mutta ei se haittaa vaikka on vähän ahdasta, koska TITTIDII! LEVYJÄ SEINISSÄ! LEVYJÄ SEINISSÄ!


OH WOW. Siinähän ne. Ensivanerit.

Pääsen oikein antaumuksella ihailemaan vanerin ja betonilattian yhdistelmää (se on täydellinen), ja haikeudella muistelin alkuperäissuunnitelmaa keittiön betonisaarekkeesta ja vanerisista kaapinovista. Kaikkeahan ei voi saada, ja ollaan molemmat niin fiiliksissä tosta aikaisemman postauksen rakkauskeittiöstä, että se on yks hailee että vaneriovet ovat menneisyyttä. Käytiinki jo Gigantissa tsekkaamassa Epoqin keittiöitä, ja keskiviikoksi on varattu Nixille suunnitteluaika. Nixillä duunissa oleva ystävä saa varmaan kourallisen harmaita hiuksia kun pääsee toteuttamaan meidän korkealentoista visiota paperille...

Ja on toi betonilattiakin hieno. En oikein ymmärrä minkä takia sitä pitäisi tuon kummemmin edes hioa, siis jos sen haluaisi talossa jättää valmiiksi pinnaksi. Kuluttaahan se "vähän" sukkia ja on "pikkusen" epätasainen muutenkin, mutta ei kai sen väliä jos se näyttää täydelliseltä? Käytännöllisyys on ihan liian yliarvostettua IMO.
No, tätäkin päästään testaamaan sitten kun tallissa asutaan, koska tuo nykyinen lattiapinta käsitellään pelkällä laimennetulla dispersiolla pölyämisen estämiseksi.
Tänään on lauantai ja ulkona pikkupakkanen, mikä täydellinen päivä otsalautaurakalle! Jee! 

13.11.2014

Lattialaatoista

Käytiin pari viikkoa sitten ohikulkumatkalla kääntymässä Casa Ceramicassa ihan muuten vain. Olipa sitten pieni ja sympaattinen laattaliike! Ja ihan huippuhyvää palvelua. (sillä, että siellä oli maailman suloisin italianvesikoira, ei ole mitään vaikutusta mielipiteeseeni...)

No saatiin sitten mukaan parin laattavalmistajan esitteet, jotka jossain Etelä-Euroopassa vääntävät viimeisen päälle hienoa betonijäljitelmälaattaa. Luulen, että kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattialaatat ovat tässä:

Elios Ceramican Find-laatta harmaana.
Täydellinen betonin tuntu! 
Tässä miinuksena 10x10-laatan puuttuminen valikoimasta, mutta ehkä tilanne vielä ehtii muuttua:





Terratintan Betontech-laatta harmaana.
10x10 löytyy:



Jo aikaisemmin sydämessä väpätystä synnyttänyt Pukkilan Les Dalles:





Casa Ceramicassa näkyi valikoimassa betonimaisuuden trendi, ja helpostihan siellä päänsä saisi sekaisin jos oikein alkaisi katselemaan ilman visiota. Erityisihastusta meikässä herättivät jättikokoiset lattialaatat (siis ne oli jumalattomia. näin jo tasaisen betonilattian illuusion...) ja käsintehdyt pienemmät seinälaatat. Trendi näkyy myös laattojen hinnoissa, mutta mä saan helposti perusteltua itselleni kalliimman neliöhinnat sillä, että eihän niitä laattaneliöitä loppujen lopuksi edes paljoa Käpälässä ole. Kylppäristäkin kolmasosa tehdään mikrosementillä. (oho, kirjoitin sen tähän. tarkoittaako tämä sitä, että se on varmistettu eikä se enää muutu?! :D)

No jokatapauksessa, Casa Ceramica oli ihana piristys K-Rautojen ja Laattapisteiden viidakossa. Sinne suunnistetaan siinä vaiheessa, kun kaikki tämä on ajankohtaisempaa.

12.11.2014

Kuumaa ja kosteaa

Talliin lätkittiin viime viikolla viimeisetkin villat muovien päälle seiniin. No okei, tulevan nosto-oven paikka on vielä osaksi laittamatta (itse ovi asennetaan vasta sitten kun olemme muuttaneet tallista varsinaiseen taloon), mutta muuten kaikki on valmista levyjä varten.

PAITSI että kun puolivahingossa tuli kurkistettua päällimmäisen villan taakse, oli vastassa pisaroina vettä valuva muovi. Kosteus on siis tiivistynyt lämppärin tohotettua muutaman päivän täysillä huoneen nurkassa, ja ei auttanut kuin hypätä Viton jousille ja lähteä hakemaan kaverilta kuivuria lainaan.
Kuivurin saapuessa ilmankosteus oli huimat 63%, ja nyt sen siellä imuteltua kaksi päivää on kosteus laskenut 47 prosenttiin. Tunnelma on saunamainen, eikä siellä sen kummemmin kiinnosta aikaa viettää, vaikka muottipino sivuseinällä kuiskaileekin jatkuvasti mun nimeä terassivalun merkeissä... Ehtiihän ne!

Tänään sain pikaisesti laitettua korkoon puolet talon pohjasta ja nakeltua lattiastyroksia päälle. Jos huomenna ei talvi yllätä niin homma jatkuu, että saadaan pohja suojattua ennen kovempia pakkasia. Huonoimmassa tapauksessa kivijalka saa odotella runkotolppia ensi kevääseen asti, ja onkin ollut puhe että pitäis varmaan pressuttaa talveksi koko systeemi.

Viikonloppuna talliin otsalautojen naputtelu, ensi viikolla sinne tuleekin jo katto! Voi apua! Katto jo mun tallissa! :D <3

Unelmakeittiö on täällä

Ostin pahaa aavistamatta Plazan uusimman numeron ja voi ei, VOI EI!


SIELLÄ ON TÄYDELLINEN KEITTIÖ!



Hän on Varennan My Planet (Poliform), eikä hänessä näyttäisi olevan moitteen sijaa. 


Vaikka ollaankin jo aikaisemmin pyöritelty ajatusta saarekkeeseen suoraan liitettävästä pöydästä ja todettu se huonoksi, niin tätä katsellessa jotenkin tulee taas toisiin aatoksiin. Onneksi Käpälämäkeen täältä mukana tuleva ruokapöytä on jumalattoman kokoinen ja täysvalkoinen, eli voin heti unohtaa tämän mieleeni hiipivään haaveen liitoksesta, se nimittäin näyttäis varmaan loppupeleissä aika köpöltä, kun saarekkeen kaapitkin on valkoiset.

Mutta My Planet on ihana. Sopisi hienosti sinne seinälle saarekkeen seuraksi. Plaza kehotti tiedustelemaan keittiötä Ambientista, mutta tiedän kysymättäkin ettei meidän keittiöbudjetti mitenkään päin sovi kuvioon. Niinpä säästän kuvan pinterestiin ja vilauttelen sitä sieltä siinä vaiheessa, kun keittiösuunnittelu käy kuumimmillaan.

24.10.2014

moi

Olipa hassu ajatus että ehtisin pitää jotain raksablogia työmaan rinnalla. Haha. Hahaha.

Kello on pian puoli kaksitoista ja puolenpäivän jälkeen tontille saapuu ilmastointimies, eli veljeni leijonamieli. Ulkona on maahan jäämässä näköjään talven ensilumi, eikä jäinen autotalli nyt sillai ihan hirveesti houkuttele. Mut se on tänään naisen osa, ja voin vain toivoa sen olevan nopeasti ohi.

Sitten viime postauksen (voi itku, menin tarkistamaan blogista edellisen postauksen päivämäärää ja jouduin googlettamaan osoitteen sinne kun en muistanut :D haaah ja eihän sitä edes googlella löytynyt. no muistin sit parin arvonnan kautta.) huhtikuun lopusta on tontille, jota kutsuttakoon tästä eteenpäin virallisella nimellään Käpälämäki, noussut pari kivijalkaa ja yksi talli.


Puoli vuotta rakentamista takana ja on se jotenkin aika nopiaa mennyt. Rakennusalan hiljentyminen on vaikuttanut meidänkin duunimääriin, ja esimerkiksi heinäkuussa oltiin kaikki yöt tontilla muuraamassa kivijalkoja. Eihän siitä olis tullu hevonpeetäkään jos päivisin 30 asteen helteillä olis yrittänyt kiviä laittaa jonoon... Kesästä siis jäi ihanat muistot: heinäkuun lopun usvaiset aamuyön tunnit, kun kaikki muut nukkuivat ja me muurattiin halogeenien valossa.




Puoli vuotta, eikä edes vituta vielä! Aika kreisiä että tallissa ei oikeesti edes oo paljon  mitään hommaa ennenkuin se on asumiskunnossa. Talon tarina on tietty vähä enempi vaiheessa, mutta hiljaa hyvä tulee ja sitä duunataan sit sitä mukaan kun talous antaa myöden. Oikeesti olis ihan jees semmonen pieni breikki, että ehtis kunnolla istua koneen ääreen ja juosta keittiökauppoja ympäri. Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä mimmoinen keittiöstä tulee, paitsi että on saareke ja saarekkeessa on liesi. Nää kaapinpaikat olis kuulemma hyvä tietää siinä vaiheessa kun väliseiniä laitetaan, mutta oon ihan hukassa. Enhän mä voi tietää missä kohtaa seinää on hyvä paikka haarukoille. Tai että onko pitäiskö tiskikone olla lattialla vai nostaa se tohon vähä ylemmäks. Miks se pitäis nostaa ylemmäksi? Mistä sen tietää onko se sit parempi vaikka joku muu on nostanut sen ylemmäs? Sehän on sit tiellä se helkkarin luukku kun se on auki jossain metrin korkeudessa.

Muita askarruttavia kysymyksiä:

- pitäiskö takka olla seinällä vai keskellä taloa jakamassa keittiötä ja olkkaria
- pitäiskö olkkarissa olla yksi ikkuna vähemmän, että verhot saa rutattua seinälle eikä ikkunan eteen
- pitäiskö lattia pinnoittaa ennen vai jälkeen väliseinien
- vaatiiko keittiön seinä  marimekon keltaista tasaraitatapettia
- pitäiskö suihkunurkka valaa alempaan korkoon kuin loppu kylppäristä
- jaetaanko sauna lasiseinällä kokonaan vai osittain
- onko talon kattotuolit sittenkin liian korkeat
- mitä maksaa kattoon asennettavat verhokiskot, semmoset pikkuset
- onko huono jos koko huushollissa on vain yksi avattava ikkuna
- onko ikkunoita liikaa
- pitääkö osa ikkunoista ottaa tummennetulla lasilla
- tehdäänkö terassi siperian lehtikuusesta
- onko vaneriset liukuovet sit rumat
- pitääkö ne edes ääntä
- olisko betoninen saareke sittenkin kivempi
- mahtuuko se ruokapöytä sit järkevästi mihinkään

No vähä alkuun. Oikeesti oon hukassa.

23.4.2014

Komatsu


It has begun.

Kolmas kerta toden sanoi, kun jälleen kerran töistä kotiin päästyäni kirmasin metsän poikki tontille odottaen näkeväni siellä kaivinkoneen. Tänään se näkyi! Olen innoissani! Meille menee tie! Meillä on kiviä! Paljon isoja kiviä! Ja lätkä! Ja jossain kohtaa kuulemma myös kalliota. ..... MUTTA EI SE HAITTAA! MEILLÄ ON TIE!!

Raksajumalat vaativat vielä neljä ylimääräistä mäntyä uhrattavaksi alttarilleen, mutta kestän sen kuin nainen ja toivon, että jäljelle jääneet harvat kestävät maaperässä tapahtuvan myllerryksen. Pitää varmaan käydä jostain kääntämässä muutama lupaava alku takarajalle istutettavaksi vielä tämän kesän aikana, menetettyjen tilalle.

Pakahdun halusta päästä rakentamaan ja oon purkanut vimmaani viime päivinä nykyisen torpan terassien käsittelyyn. Honka vaihtui Kantoon, ja kokonaisuus on nyt tumman ruskea oranssehtavan sijaan. Paljon  parempi! Herrakin on ahkeroinut papereiden parissa ja sen tuloksena sai tänään laitettua rakennuslupahakemuksen matkaan. Nyt sitten odotellaan hyväksyntää. Hohhoijaa. Tää on yhtä odottelua: kunnan sivujen tonttitilanteen päivittyminen, rakennuslupa, lainhuuto, panttikirja, energiatodistus... paperia paperin perään. HALUAN JO RAKENTAA!

Palaan tähän kirjoitukseen vuoden kuluttua kun läkähdyttävä odotus on vaihtunut väsymykseen ja vitutukseen ja siihen, että itse projektin sijaan odotan sen päättymistä.

Siihen saakka....
MEILLÄ ON TIE!!!!

27.3.2014

Raanua

Tonttipapereita kunnantalolla tehdessä setä pelotteli, että lainhuutojen kanssa menee nyt viittäkin kuukautta kun siellä joku atk-järjestelmä on uusittu eikä se luonnollisestikaan toimi niinkuin pitäisi. Merkkasin panttikirjalomakkeeseen että kiireellinen, ja kuinka ollakkaan, niin alkuviikosta posti toi tiedon että molemmat asiat ovat nyt kunnossa. Viikossa. Kannattaa siis korostaa kiireellisyyttä, näköjään siitä on joskus todellista hyötyä.

Ulkona on joku maailman ihanin keväinen päivä ja mulla on kolmatta päivää flunssa. Sen ansiosta sain alkuviikosta ostettua Huuto.netistä kangasta ja tänään tartuttua vihdoin nitojaan:



Siinäpä ne nyt ovat.
Talouden Mies vihaa avoimesti Marimekon Raanu-kangasta johon minä taas olen upporakastunut.

Tontilla on rangat pinottu ja makkaraa paistettu. Pohjakuva muuttui hieman, ja nyt makuuhuoneesta ei pääse suoraa kodinhoitohuoneeseen, vaan välissä on vaatehuone. Voi onni! Carrien vaatekaapin nähtyäni olen aina himoinnut läpikäveltävää vaatehuonetta:) Harmi vain, ettei se tällä kertaa johda kylpyhuoneeseen.
Paikalleen valettu betonisaareke keittiössä vaihtui tammiseksi, ja itse tehdyt koivuvanerikaapit korkeakiilto valkoisiksi. Vaneriovet harmittavat ihan hirveästi, mutta kahden puun sotkeminen keskenään yhdessä keittiössä ei ole vaihtoehto, ja tammisaarekkeen kanssa pelaa vain valkoinen. Mun mielestä. Plus että olispa ollu ihan kiva nähdä se päivä kun niitä vaneriovia olis huvittanut ruveta duunaamaan :D Haha, never :D

Se, mitä pintoja talossa aiotaan sisällä käyttää, on aika pitkälle tiedossa, mikä tuntuu jotenkin helpottavalta vaikka anturaakaan ei ole vielä aloitettu. Tiettyhän mieli muuttuu, mutta onpahan nyt jotain tiedossa siltä varalta, ettei sitten vuoden päästä vois enää vähempää kiinnostaa ajatella, että no mitä tän lattian kanssa, ja entäs sit mimmoset verhot.
.... jep, ollaan käyty jo verholiikkeessäkin tarkistamassa Luxaflex-tilanne. Voin kertoo, että rullakaihtimista ei tule moottoroidut.

Oon sairasvuoteellanin googlaillut kylppäreitä, ja mulla on nyt pakkomielle täysharmaaseen kylppäriin. Tummanharmaat lattiat ja seinät, poikkeuksena ehkä suihkupääty joka vois olla vaaleampi. Jos seinät tekis 10x10 -laatalla, jossa laatat ovat iiihan pikkuisen eri sävyisiä, voisi lopputulos olla ihan jännä, niinkuin tässä:


Jotenkin on netti tyhjä tummanharmaista kokonaisuuksista. Mut ehkis tää tästä.

Moro!

14.3.2014

huojuvat puut

Tontti ostettu, lainhuudatukset tehty, puut kaadettu ja hermot tallella.
Raksaprojektin ensimmäinen viikko on siis sujunut suunnitelmien mukaan. Vaikea pysyä perässä tässä kaikessa: mulla on tosiaankin tontti ja nyt siihen pitäisi rakentaa talo. En ole selkeästi vielä sisäistänyt tätä. Sisäistänyt sitä, että 1,5 vuotta elämästäni on tästä eteenpäin saneltu valmiiksi. Huhhuh.

Ehkä parempi ettei sitä heti sisäistä, niin saa nautittua siitä pihkan tuoksusta ja kahvista kevätauringossa hermoromahduksen sijaan :D


Kivinen tontti on muuttanut muotoaan paljon puiden kadottua, ja nyt entisestä pusikosta on jäljellä enää mäntyruumiiden kansoittama aukea. Oli tarkoitus säilyttää alkuperäistä puustoa mahdollisimman paljon, mutta tallin ja talon paikan kepitettyämme oli aika selvää, että suurin osa saa lähteä: joko ne ovat tulevien viemärikaivujen tiellä tai vaarassa kaatua kovalla tuulella torppamme päälle. Onneksi talon takaa alkaa metsäksi jäävä viheralue, ja tontin reunoillekin saadaan jätettyä aika hyvin puita.... Ensitöikseni saan nyt keväällä istuttaa viheralueen reunalle vielä lisää jotain asiaan soveltuvaa näköestepuskaa, sillä olohuoneen ikkunat tulevat olemaan hervottoman kokoiset ja ne aukeavat suoraa viheralueen takana asuville naapureille.



Lienee aika selviö ettei siellä tontilla nyt koko viikonloppua ihan selvinpäin jaksanut olla oksia repimässä.


Pohjapiirros, josta puuttuu ikkunoita ja joka ei ilmeisesti muutenkaan tule pitämään paikkaansa.
Vasemmalla oleva master mh-khh-vh-kph-s-wc-rypäs pitäisi asetella uudestaan niin, ettei makkari ole noin typerän pitkä ja kapea tunnelihuone, mutta kuitenkin niin, että makkarista pääsee edelleen vh:n kautta kph:seen tai khh:seen... No täähän tuntuu mahdottomalta, ja uusimmassa luonnoksessa makkarista menee SUORA OVI KODINHOITOHUONEESEEN. Oonko perfektionisti, vai kuulostaa jotenkin ihan dorkalta, että makkarista pääsee khh:seen? Toinen vaihtoehto on unohtaa vessa ja sijoittaa pytty kylppäriin, mutta kun sekin kuulostaa ihan peeltä.

Et semmosta.

Onneksi ihana keväinen auringonpaiste kutsuu ulos ja saa vielä täksi päiväksi unohtaa sen TAKATAKATAKATAKATALVEN joka huomenna kuulemma tulee.


25.2.2014

Laumakuvat



Eläkepäiviä viettelevän paimenkoiran katse on harmaudesta huolimatta edelleen tarkkaavainen.

Aatoksella keväällä mittari pyörähtää yhteentoista, ja sehän on kunnioitettavaa se.





Usvahan onkin tottunut poseeraaja. Ensimmäinen edustava kuva Prinsessasta sitten vuoden 2008. Siis kuva jossa se paikoillaan olon lisäksi on myös tajuissaan. Hääään on niin kaunis!

Metsälenkin, joka jälkeen sukat ovat edelleen kuivat, lisäksi kevään merkit ovat ilmassa. Tänään työmaalla kahvitaukoa kohti parakille kävellessä tarttui nenään ensimmäistä kertaa se varma kevään tuoksu: märkä multa, pöly, ja ilmassa leijuva tietty jokin. Aurinkokin paistoi eikä pelkässä pitkähihaisessa tullut vilu vaikka reipas tuuli siellä riehui, niin mä pidin siinä oikein kunnon hetken tuntemusteni kunniaksi. Ja jesus vieköön: HELMIKUUSSA! Wooooot? Nyt se tulee! Maailmanloppu!

Vapaa-ajanloppu ainakin on tosiasia, sillä viikon kuluttua marssin kunnanvirastolle allekirjoittamaan kauppakirjat ja siitä hetkestä eteenpäin olen tontin omistaja. Minun palani isänmaata sijaitsee selkäni takana 50 metrin päässä ja sinne kohoaa seuraavan 1,5 vuoden aikana näillä(kin) käsillä rakennettu jumalauta TALO. Tämä kaikki tapahtuu niin kovin äkkiä, etten oo ihan varma oonko todella sisäistänyt sen että ensi viikonloppu tulee olemaan viimeinen hyvällä omallatunnolla pidetty vapaa viikonloppu reiluun vuoteen... Uskon todellisuuden iskevän vasten kasvoja kun ensi viikon loppupuolella seison tällä kertaa ne sukat märkinä tuolla mäntyjen keskellä ja kannustan innoissani puita kaatavaa insinööriä. Välillä kahvia termarista vastakaadetulla rungolla istuen, ilmassa sakeana kakstahti ja tuore puu, maastoon jo mielessä piirtyvä sokkeli.

Uskoisin tämän menevän hyvin.

6.1.2014

Loppuvuoden projekteja



Verstaalla jo tovin odotelleet kaksi tuolia kuvattuna työn alkuvaiheessa.
Nyt toista koristaa jo uusi vaaleanharmaa maalipinta, toinen odottelee pohjamaalattuna omaa, hieman tummempaa pintaa. Kankaiksi ajattelin värejä vastakkain, mutta käynti kangaskauppaan saattaa pistää pollan uudestaan sekaisin.




Perinneraitasukat valmistuivat hieman venyneellä aikataululla murulle joulupäiväksi.




Niin sittenhän on se tuleva raksa, johon luonnollisesti jo tässä vaiheessa on mietitty lattiapinnoitetta. 
(Tämä on sarkasmia, koska eihän tonttiakaan oo vielä ostettu...)
Kuvassa etsinnässä betonin sävy.

Ensi viikolle on luvattu pakkasta ja onnenkyyneleeni jäätyvät poskiin kun se on totta.